Auton navigaattori ohjaa Morajärven kylässä pienen punaisen tuvan pihaan. Ovelle tervehtii hopeahiuksinen nainen, Lena Lagerstam. Eläkeläisrouva on yksi maansa näkyvimmistä ydinvoiman vastustajista.
”Kaikki alkoi jo 1980-luvulla. Tuohon kymmenen kilometrin päähän Kamlungeen suunniteltiin ydinjätteen loppusijoituspaikkaa. Taistelimme vastaan ja saimme lopulta Kalixin kunnan sanomaan ei”, Lagerstam muistelee.
Kaksi vuotta sitten alkoi uusi taistelu, suomalaista Fennovoimaa vastaan. Yhtiö tuntuu herättävän eniten närää juuri Perämeren länsirannalla, jonne on alle 200 kilometriä Pyhäjoelta.
”Ydinvoima on aina riski, sitä ei voi koskaan hallita kokonaan”, Lagerstam sanoo.
Vastarinta organisoitui verkostoksi, joka on osoittanut mieltä molemmin puolin rajaa, nostanut ydinvoimaa keskusteluun ja saanut tuloksiakin aikaan.
”Jo neljä Pohjois-Ruotsin kuntaa on antanut kielteisen lausunnon Pyhäjoen voimalasta. Niissä asuu 66 000 ihmistä”, Lagerstam laskee.
Toden totta. Ruotsalaisilta on tullut Fennovoiman yva:an kaksi kertaa enemmän lausuntoja kuin suomalaisilta. Niissä järjestöt, puolueet ja tavalliset kansalaiset pääsääntöisesti tuomitsevat ydinhankkeen jyrkästi.