Barentsin alueen pääministerikokouksessa Kirkkoniemessä tammikuussa päästiin Venäjän ydinjäteongelmien ratkaisemista koskevasta sopimuksesta periaatteelliseen yhteisymmärrykseen. Pääministerit jättivät kuitenkin käytännön viimeistelyn auki, mikä samalla synnytti riskin, että tästä jo useita vuosia hiotusta sopimuksesta ei sittenkään tulisi mitään.
Viimeisiä yksityiskohtia on hiottu pitkään, kunnes äskettäin Moskovassa saatiin kaikki esteet lopulta poistetuiksi. Monenkeskinen ydinturvasopimus (MNEPR-sopimus) voitaisiin allekirjoittaa Barentsin neuvoston puheenjohtajamaassa Ruotsissa jo tänä keväänä. Kyseessä on ehkä tärkein yksittäinen Barents-yhteistyön nimissä neuvoteltu sopimus.
Tieto on rohkaiseva, sillä se vapauttaisi hyvin huomattavia summia, joita läntiset teollisuusmaat ovat varanneet tähän tarkoitukseen. Nämä toistaiseksi jäädytettynä olevat varat voisivat tulla käyttöön hyvinkin nopeasti. Venäjän ydinjäteongelmien mittaluokka on valtava, ja niiden ratkaisu on kaikkien yhteinen etu. Kansainvälistä yhteistyötä on kuitenkin estänyt se, ettei esimerkiksi vastuukysymyksistä sekä tulli- ja verokäytännöistä ole syntynyt selvyyttä. Se on tehokkaasti pitänyt länsimaiset yritykset poissa, sillä riskit ovat olleet aivan liian suuria.
Sopimus koskee koko Venäjää, mutta Kuolan alueen ongelmat ovat omaa luokkaansa. Ydinturvallisuuden kohentaminen Suomen lähialueella onkin erittäin tärkeää ja kiireellistä.
Mutta myös ydinturvassa on törmätty samaan asiaan kuin monessa muussakin Venäjä-yhteistyössä: kun yhtäällä mennään eteenpäin, tulee toisaalla takapakkia. Säteilyturvakeskuksen johtaja Jukka Laaksonen on Hufvudstadsbladetin haastattelussa kiinnittänyt huomiota siihen, että ulkomaisten asiantuntijoiden pääsy Venäjän voimaloihin on viime aikoina suuresti vaikeutunut. Viisumeja ei tahdo saada, eikä tieto enää kulje. Entinen yhteistyö on melkein kokonaan pysähtynyt.
Taustalla on voimaloiden hallinnan siirtyminen Rosenergolle Moskovaan. Suomen lähellä olevat voimalat eivät enää itse voi sopia vierailuvaihdosta, byrokratia on kasvanut, asenteet muuttuneet ja vanhat yhteistyösuhteet katkeilevat. Tämä on hyvin huolestuttava suunta, sillä ilman avoimuutta ei ydinturvallisuus kohene. Tehokas tiedonvaihto naapurimaiden kesken on ensiarvoisen tärkeää. Asia olisikin syytä ottaa esille poliittisella tasolla.
paakirjoitus@kaleva.fi