Vanha käsitys Venäjän vaarallisista ydinvoimaloista ei enää pidä paikkaansa. Työ niiden kunnon kohentamiseksi on kantanut hedelmää, ja se lisää kaikkien turvallisuutta.
Tshernobylin onnettomuus 1986 avasi silmät. Karmealla tavalla paljastui, että ydinturvallisuuden tila silloisessa Neuvostoliitossa oli hälyttävän huono. Vakavia ongelmia oli sekä teknisissä rakenteissa että ehkä ennen muuta asenteissa. Tshernobylin turma johtui pitkälti holtittomasta suhtautumisesta turvallisuuteen.
Neuvostoliiton romahdus ja Venäjän avautuminen puolestaan paljasti lisää lohduttomia näkyjä ja tietoja. Esimerkiksi pohjoisessa ydinreaktoreita oli kipattu surutta mereen, ja ydinmateriaalia tuntui olevan varastoituna aivan miten sattuu. Kuolan niemimaa sai kyseenalaisen maineen maailman tiheimpänä ydinreaktoreiden keskittymänä ydinsukellusveneiden ja -jäänmurtajien takia.
Suurimpanayksittäisenä Suomea koskevana uhkakuvana on usein mainittu onnettomuus Pietarin lähellä Sosnovyi Borin ydinvoimalassa tai Kantalahden lähellä Kuolan ydinvoimalassa. Sen sijaan Kuolassa olevat sadat muut ydinmateriaalia käyttävät kohteet eivät ilmeisesti pahimmassakaan tapauksessa pystyisi saamaan aikaan vahinkoa, joka leviäisi Venäjän rajojen ulkopuolelle. Paikallisesti vaikutus saattaisi silti olla tuntuva, esimerkiksi Murmanskin alueella.
Tämän hetken tietojen valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että ydinturvallisuus Venäjällä on viime vuosina kohentunut oleellisesti. Sen paremmin Sosnovyi Boriin, Kuolaan kuin muihinkaan maan ydinvoimalohin ei liity enää erityistä "itälisää", joka nostaisi riskejä suuremmiksi kuin vastaavan ikäisissä länsimaisissa laitoksissa.
Säteilyturvakeskuksen julkaiseman Alara-lehden tuoreimmassa numerossa haastatellaan useita vuosia Venäjällä ydinturvallisuustehtävissä EU:n asiantuntijoina toimineita Tero Varjorantaa ja Heikki Reposta. Heidän tulkintansa on, että pahimmat uhkakuvat ovat jääneet toteutumatta ja kehitys Venäjällä on ollut osittain jopa odotettua parempaa.
Tällä hetkellä analyysit osoittavat, että venäläisillä ja läntisillä laitoksilla ei ole turvallisuudessa oleellisia eroja. Tehdyt tekniset muutokset ovat saaneet aikaan mittavia parannuksia. Samaan aikaan käyttöturvallisuus on kohentunut ja myös henkilökunnan osaamistaso sekä motivaatio on noussut.
Ei ole myöskään voitu osoittaa yhtään tapausta, että Venäjältä olisi vuotanut ydinaseteknologiaa pimeille markkinoille. Tosin riskejä radioaktiivisen materiaalin päätymisestä vääriin käsiin on yhä olemassa.
Tilanne on parantunut sekä Venäjän omin toimin että tuloksena kansainvälisestä yhteistyöstä, jossa Suomikin on lähialueillaan ollut vahvasti osallisena. Nyt aletaan asiantuntijoiden mukaan olla siinä pisteessä, että ydinturvallisuushankkeiden tarpeet ja toteutustavat on syytä miettiä uusiksi.
Tällainen kehitys on eittämättä yksi viime vuosien isoista myönteisistä uutisista, mutta se ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Ydinvoimaloiden kunnon kohentuminen lähialueilla on oleellisesti ja konkreettisesti lisännyt myös suomalaisten turvallisuutta. Tärkeintä on se, että kansainväliset mitat täyttävää turvallisuusajattelua on saatu juurtumaan myös Venäjälle. Tähän on tarvittu sekä yhteistyötä että isäntämaan asennemuutosta.
Etenkin käyttöiältään vanhat voimalat pysyvät jonkinasteisina riskeinä. Silti on paikallaan antaa kaikille osapuolille tunnustus siitä, että riskien suuruus näyttää oleellisesti pienentyneen.