Eurooppa saa yleensä tyytyä soittamaan maailmanpolitiikassa toista viulua. Ensiviulu on tiukasti Yhdysvaltain käsissä. Kolmen EU-maan - Britannian, Ranskan ja Saksan - Iranin kanssa neuvottelema ydinsopimus on poikkeus tästä soittojärjestyksestä. Jos sopimus pitää, EU saa siitä komean sulan ulkopolitiikan sulkasatoiseen hattuunsa.
Iran avaa ydinlaitostensa ovia kansainväliselle valvonnalle ja keskeyttää uraanin rikastamisen. Sopimus pienentää ulkomaailman huolta arvaamattomana pidetyn islamilaisen tasavallan aikeista. Kysymyksiä jäi silti auki. Iran ei sitoutunut aikarajaan, johon mennessä se allekirjoittaa valvonnan mahdollistavan ydinsulkusopimuksen lisäpöytäkirjan. Lisäksi EU-trion kanssa tehty sopimus menee vielä parlamentin käsittelyyn, ja päätös keskeyttää uraanin rikastus voi olla vain väliaikainen.
Puutteistaan huolimatta sopimus on merkittävä. Iran kuuluu Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin luokittelussa "pahan akseliin". Sotilaallinen vaihtoehto väistyy nyt syrjemmälle. Tämä voi olla myös Yhdysvalloille mieluisa vaihtoehto. Sillä on kädet täynnä ongelmia Irakissa, ja lisäksi Iranin uhkaaminen sotavoimalla olisi johtanut taas repivään riitaan Yhdysvaltain ja Euroopan välillä. Eurooppa voi olla varma, että Yhdysvallat seuraa tarkkaan, pysyykö Iran lupaamassaan. Jos ei, EU-troikan ulkopoliittinen voitto muuttuu bumerangiksi.
Vanhan ja uuden mantereen eri strategiat näkyvät eroina suhtautumisessa Irakiin ja Iraniin. Yhdysvallat käytti Irakissa keppiä, ja Eurooppa tarjoaa Iranille porkkanaa. Ydinsopimus esimerkiksi sallii Iranille ydinvoiman rauhanomaisen käytön, mitä Yhdysvallat on pitkään vastustanut. Venäjä aikoo rakentaa ydinvoimaloita Iranin Bushehriin. Sopimus avannee myös eurooppalaisille ovia Iranin ydinvoimateollisuuteen.
Eroista huolimatta Yhdysvalloilla ja Euroopalla on yhteinen intressi saada Iranin ydinhankkeet suurennuslasin alle. Iran olisi tuskin taipunut, ellei kansainvälinen ydinenergiajärjestö IAEA olisi vaatinut todisteita lokakuun loppuun mennessä siitä, ettei sillä ole salaista ydinaseohjelmaa. Irania hoputettiin sopimukseen tarkemmin määrittelemättömillä YK:n turvallisuusneuvoston toimilla. Sovinto oli parempi vaihtoehto, sillä jos Iran ei olisi taipunut, Yhdysvaltain ja EU:n näkemyserot olisivat roihahtaneet uusiin liekkeihin. EU-kolmikko sai nyt otteen Iranista, eikä sitä ei pidä irrottaa. Iranin maltillisten ja jyrkempien uskonnollisten johtajien eripura voi vain vielä tuoda mutkia matkaan.
paakirjoitus@kaleva.fi