Joukkotuhoaseiden, erityisesti ydinaseteknologian kansainvälisen kaupan valvonta on pettänyt viime vuosina pahasti, valitti Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n johtaja Mohammed ElBaradei tammikuussa. Hän ehkä hieman liioitteli viran puolesta, mutta viimeistään pakistanilaisen basaarin paljastuminen todistaa hänen olleen lähellä totuutta.
Joukkotuhoaseiden leviämisen estämiskeinoissa on ollut pommin mentävä aukko, mutta sitä yritetään tehostetulla kansainvälisellä yhteistyöllä kiivaasti tukkia.
Yhdysvaltain varapresidentti Dick Cheney sanoi viimeksi torstaina Shanghaissa pelkäävänsä, että muuan Pohjois-Korea voisi edelleen luovuttaa ydinteknologiaa esimerkiksi terrorijärjestöille, kuten al-Qaidalle, jonka uskotaan havitelleen lähes mitä tahansa joukkotuhoasetta.
Superterroriuhkaa yhä täysillä markkinoiva Cheney katsoi, että kyse on kaiken maailman kauppiaiden ja potentiaalisten asiakkaiden sekä toisaalta asevalvontapyrkimysten kilpajuoksusta, jonka roistot voivat voittaa.
YK:n turvallisuusneuvosto linjasi 1992, että joukkotuhoaseiden leviäminen on uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle. Nyt turvallisuusneuvostolta odotellaan päätöslauselmaa, jonka mukaan maailman valtioiden täytyy toimia laittomien toimitusten estämiseksi.
Neuvostossa on käsiteltävänä nimenomaan maailmanlopun aseiden ja niiden kantolaitteiden osien, teknologian ja knowhow´n sellaiset valvontaperiaatteet, jotka ylittävät tuotevalvontalistojen perinteisen vahtimisen. Se ei ole purrut.
Nimenomaan amerikkalaiset esittelivät viime keväänä ns. PSI-aloitteen (proliferation security initiative). Mukaan tulevat maat voisivat yhteistoimin ja viime kädessä väkisin tarkastaa epäilyttäviä rahteja. Esimerkiksi laittomat laivaukset voitaisiin pysäyttää kansallisilla aluevesillä kyseisen maan kansallista lainsäädäntöä hyödyntäen.
Yhteistyöjärjestelyssä on tähän mennessä mukana 14 maata: Yhdysvallat, Japani, Australia, Kanada, kaikki EU:n isot ja keskisuuret maat jne. Ja EU-maiden mukanaolon voi tietysti uskoa merkitsevän sitä, että pahojen narauttaminen tapahtuu kansainvälisen oikeuden ja kansallisten lakien puitteissa.
Sillä hanke sisältänee edelleen oikeudellisia määrittelyongelmia. Esimerkiksi mikä taho voi ryhtyä poliisiksi kansainvälisillä vesialueilla ja mille taholle sen pitäisi raportoida?
Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta päätti pari viikkoa sitten, että Suomi antaa yhteistyöjärjestelylle tukensa.
Se on poliittinen ele, joka ei edellytä mitään ihmeellistä. Suomi ei ole liittymässä uuteen järjestöön, ja se on vahtinut jo pitkään, ettei maasta tai sen alueen kautta viedä joukkotuhoaseiden rakentamiseen soveltuvaa kiellettyä materiaalia.
Tuen antaminen on linjassa EU:n turvallisuusstrategian kanssa. Siinähän luetellaan suurimmat Eurooppaan kohdistuvat uhat, listan kärjessä terrorismi sekä joukkotuhoaseet.
Suomi on jo osallistunut tarkkailijana harjoituksiin, jollainen pidettiin viimeksi Frankfurtin lentokentällä. Siellä katsastettiin, miten toimia esimerkiksi yllättävän ydinmateriaalikuljetuksen kanssa. Seuraavaksi harjoitellaan Sisilian vesillä, jonne kaikki EU-maat on kutsuttu. Samalla viranomaisten yhteistyön ja tietojenvaihdon tulisi tehostua.