On kai sinänsä jonkinlainen ihme, että me kaikki olemme yhä tässä. Etenkin 1950-luvun lopun ja 1960-luvun ydinasesuunnitelmat ovat olleet aivan holtittomia. Niin oli Neuvostoliitossa ja Yhdysvalloissa, ja niin oli Maon Kiinassakin.
Ydinaseiden käyttö oli lähellä Korean sodassa ja Kuuban kriisissä. Se on ollut vähällä ties missä muualla. Esimerkiksi kerrotaan, että 25. tammikuuta 1995 Boris Jeltsinin ydinasesalkku aktivoitiin, kun Venäjän tutkat väittivät ballistisen ohjuksen lähestyvän maata Norjan suunnalla. Viime hetkillä selvisi, että tuo esine oli menossa tutkimaan napaseutuja.
Kaikista läheltä piti -tilanteista tuskin edes tiedetään.
Sen sijaan tiedossa on toisenlainen läheltä piti -tilanne, lokakuulta 1986 Reykjavikissa. Siellä Ronald Reagan ja Mihail Gorbatshov hetken aikaa neuvottelivat kaikki ydinaseet poistavasta sopimuksesta. Käsillä oli odottamaton ja outo historiallinen hetki. Aikakirjat kertovat, että osapuolista nimenomaan Reagan inhosi ydinaseita.
Se hetki meni menojaan. Nyt sitten Barack Obama asteli Prahan keskusaukiolle pitämään puheen, jossa hän linjasi Yhdysvaltain uuden ulkopolitiikan konkreettiset askeleet kohti maailmaa ilman ydinaseita.
Tämä ei ole vain Obaman uuden hallinnon päiväunia.
Viime vuoden tammikuussa kirjoitti konservatiivisessa amerikkalaislehdessä Wall Street Journalissa joukko, jossa oli mukana yksi entinen puolustusministeri (William Perry) ja kaksi entistä ulkoministeriä (George Schultz ja ulkopolitiikan dinosaurus Henry Kissinger). He linjasivat siinä tavoitteen ydinasevapaasta maailmasta.
Muutkin ovat kampanjoineet tämän puolesta. On olemassa kirjava joukko aloitteita ja tavoitteita, jotka pyrkivät ydinaseriisuntaan. Niihin on sitoutunut eri maiden poliitikkoja ja jopa valtioita. Suomessa tällaista keskustelua ei juuri laisinkaan seurata, eikä se kyllä kovin vahvoissa kantimissa muuallakaan ole.
On nimittäin helppoa sanoa, että ydinaseet pitäisi hävittää. Kuka järjissään oleva ei sellaista tahtoisi? Tuon tavoitteen vieminen käytäntöön on aivan eri asia. Jos Obaman puheeseen on uskominen, juuri sitä hän aikoo yrittää.
Siksi Prahan keskusaukiolla kuultiin historiaa, ja ehkä myös siksi Obaman puhe on jäänyt oudon vähälle huomiolle. Tällaisen ajatuksen on vaikea kuulostaa uskottavalta, etenkään maailman suurimman sotilasmahdin edustajan suusta.
Kun Reagan ja Gorbatshov tapasivat, maailmassa oli yli 60 000 ydinräjähdettä. Nyt puhutaan noin 24 000 kappaleesta. Neuvostoliitto/Venäjä ja Yhdysvallat ovat itse asiassa jo vähentäneet varastojaan tuntuvasti. Mutta jäljellä on edelleen todella paljon tätä lajia. Vaikka moni maa on luopunut ydinohjelmistaan, jotkut tunnetusti tuntuvat tähän joukkoon pyrkivän. Ydinterrorismin uhasta puhutaan paljon.
Kaikkiaan silti ydinaseiden määrä on vähentynyt eikä kukaan enää valvo öitään suurvaltasodan pelossa. Lontoossa tavanneet Obama ja Venäjän presidentti Dmitri Medvedev ilmoittivat aloittavansa uudet neuvottelut ydinaseistuksen vähentämisestä.
Se on jo alku. Mutta entä tuosta vielä oleellisesti eteenpäin?
Obama ilmoitti vähentävänsä ydinaseiden roolia Yhdysvaltain kansallisessa turvallisuusstrategiassa ja aikovansa saada mahdollisimman pian ratifioiduksi vuoden 1996 sopimuksen täydellisestä ydinkoekiellosta. Hän sanoi Yhdysvaltain johtavan pyrkimystä maailmaan "vapaana pelosta" mutta ilmoitti samalla, että maalla tietysti on ydinasepelote niin kauan kuin muillakin.
Saa olla melkoinen neuvottelukierros, jos Venäjä ja Kiina sen päätteeksi luopuvat kaikista ydinaseistaan.
Mutta kiinnostavia ja uudenlaisia aikoja on toden totta edessä. Obaman hallinto on jo panemassa jäihin muutamia ylikalliita asetilauksia, ei vähentämässä puolustusbudjettia sinänsä. Mikä tahansa aseprojekti tietää kuitenkin tilauksia ja työpaikkoja.
Eropuheessaan vuonna 1961 presidentti Dwight Eisenhower varoitti maataan "sotilaallis-teollisen kompleksin" nousevasta mahdista, jolla saattaa olla vakavia vaikutuksia Yhdysvaltain yhteiskunnan rakenteisiin. Nyt tuo kompleksi hörppää noin 40 prosenttia koko maailman varustelukuluista, 534 miljardin dollarin puolustusbudjetilla ensi vuodeksi ja sotamenot siihen päälle.
Jos Obama aikoo ajaa rajua ydinaseriisuntaa, hän astuu isoille varpaille. Moni sotilasura ja asetehdas on silloin katkolla muissakin ydinasevaltioissa.
Ydinaseista eroon pääseminen on upea tavoite, eikä moista puhetta ole Amerikan presidentiltä kuunaan kuultu. Mutta on taatusti voimia, jotka eivät ole ollenkaan samaa mieltä. Jos Obama aikoo tehdä kaiken mitä sanoo, hänen tuskin kannattaa tehdä leikkauksia oman turvallisuuspalvelunsa budjettiin.