Mikäli matkailijoihin ja runoilijoihin on uskominen, on Himalajan juurella sijaitseva Kashmirin laakso paratiisi maan päällä. Luonnonkauneudestaan huolimatta on tuo jonkin verran Suomea pienempi alue kuitenkin maapallon vaarallisin ruutitynnyri. Intian ja Pakistanin rajan tuntumassa päivystää miljoona sotilasta ja ydinaseet on suunnattu vihollisen kohteita vastaan.
Kashmir on siirtomaa-ajalta periytyvä kiistakapula, joka on hiertänyt Intian ja Pakistanin välejä koko niiden puolivuosisataisen itsenäisyyden ajan. Brittien vetäydyttyä Intian niemimaalta vuonna 1947 muodostettiin hindujen asuttamista alueista Intia, muslimienemmistöisistä maakunnista Pakistan. Niiden väliin jäi Kashmir, jossa tosin oli selvä muslimienemmistö mutta josta vain kolmasosa liitettiin Pakistaniin.
Kashmirin omistuksesta on käyty kaksi sotaa eikä pysyvää rauhantilaa ole sen koommin alueella koettu. Vuodesta 1989 saakka Kashmiria on voitu kutsua sisällissodan näyttämöksi. Al-Qaidaa monin tavoin muistuttavat äärimuslimien järjestöt ovat järjestäneet lukemattomia verilöylyjä, joihin Intia on vastannut kostoiskuin.
Säännöllisin väliajoin naapurusten on sanottu olevan sodan partaalla. Erityisen räjähdysherkkä tilanne oli viime joulukuussa Intian parlamenttiin tehdyn itsemurhaiskun jälkeen. Attentaatit intialaisia kohteita vastaan ovat jatkuneet senkin jälkeen. Intialaispoliitikkojen puheet ovat muuttuneet samaa tahtia sotaisemmiksi.
Kashmir kuuluu niihin kriisipesäkkeisiin, joihin ulkopuolisilla on hyvin vaikea vaikuttaa. Pelissä on kahden alueellisen suurvallan kunnia, uskontojen yhteentörmäys, mutkikkaat sisäpoliittiset tekijät ja historian painolasti.
Kashmirin yhdistäminen on Pakistanin julkilausuttu tavoite, mutta likaiset työn ovat tehneet fanaattiset uskonsoturit, joita on talebanien kukistumisen jälkeen virrannut Kashmiriin myös Afganistanista. Pakistan on väittänyt, että se on antanut näille mujaheddineille pelkästään moraalista tukea.
Pakistanin presidentti, kenraali Pervez Musharraf on nyt luvannut panna äärijärjestöt aisoihin. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä Kashmirin vapaustaistelijoilla on kadunmiehen tuki takanaan. Musharrafin asema ei sitä paitsi ole erityisen vahva Afganistanin sotaretken jäljiltä, jolloin Pakistanin johto asettui Yhdysvaltain rinnalle muslimeja vastaan.
Intian pääministerin Atal Bihari Vajpayeen asema ei ole sen helpompi. Hän edustaa hindukansallista BJP-puoluetta, jonka kannattajakunnalle veljeily musliminaapurin kanssa ei käy laatuun. Pääministeri itse sijoittuu puolueen maltilliseen siipeen, mutta tappioiden sarja talven osavaltiovaaleissa on kärkevöittänyt myös Vajpayeen puheita. Ulkoinen vihollinen saa talousmurheet ja muut kotoiset ongelmat painumaan unholaan - tämän viisauden tietävät poliitikot kautta maapallon.
Avointa välienselvittelyä vastaan puhuu kuitenkin sama kauhun tasapaino, joka esti kylmän sodan vuosina Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa käymästä toisensa kimppuun. Niin Intia kuin Pakistankin tietää, että kynnys ydinaseiden käyttöön on varsinkin sotilaallisesti heikomman Pakistanin puolella verrattain alhainen. Jos tuomiopäivän aseet otetaan käyttöön, on voittajia vaikea löytää.