Oulun kaupungin huippupäättäjät ovat lehden palstoilla kilvan korostaneet, että palveluverkkopäätös on kevätkauden ylivoimaisesti suurin ja tärkein päätös.
Kun viranhaltijoiden esittämät suunnitelmat ovat aiheuttaneet myrskyvaroituksia, siksikin ihmetyttää, miksi asiasta ei tee päätöstä kaupungin korkein päättävä elin kaupunginvaltuusto, vaan kaupunginhallitus. Valtuustostakin on tullut vaatimuksia tähän suuntaan.
Miksi sitten valtuusto ei ota sitä päätettäväkseen, vaikka se voisi sen tehdä kuntalain perusteella? Kaupungin johtosääntö jää heikoille lain rinnalla.
Kaupunginhallitus on pieni kollegio, 13 jäsentä, joista kukaan ei asu yhdessäkään niistä neljästä ympäristökunnasta, jotka viisi vuotta sitten menivät avoliittoon entisen Oulun kanssa.
Tämän tiedon sain kaupunginhallituksen tiedottajalta vasta toistuvien kyselyjen ja puolen viikon odottelun jälkeen.
Liittymissopimuksen yhtenä ydinperiaatteena oli, että liittymäkuntien palvelut säilyvät ja niitä kehitetään. Toisin kävi, kuten lehdistä olemme surulla lukeneet. Ydin-Oulu ei ole kunnioittanut liittymissopimusta, vaan on lähtenyt noudattamaan suuremman valtaa ja mielivaltaa.
Sote-peruspalveluista käytiin taannoin julkinen taisto – laihoin tuloksin, ja nyt taivastellaan syntynyttä tilannetta. Ei siitä tässä tämän enempää.
Nyt edessä ovat suuret sivistys- ja kulttuuripalveluja koskevat kauaskantoiset päätökset. ”Kansan kaikuja” on kuultu ja nähty varsinkin lehtien lukijapalstoilla.
Filosofian tohtori, entinen lukion rehtori Kullervo Leinonen (Kaleva 8.2.) kirjoitti: ”Häpeän oululaisuuttani juuri nyt." Minä myös.
Kiimingin lukion opiskelijakunta ry kysyy (Kaleva 15.2.) puheenjohtajistonsa suulla: ”Onko tulevaisuuden Oulu lapsiystävällinen?” He muistuttavat siitä, että Oulun kaupunki sai loppuvuodesta 2017 Unicefin Lapsiystävällinen kunta -tunnustuksen, joka velvoittaa ottamaan lasten oikeudet huomioon entistä paremmin valmistelussa, päätöksenteossa ja toiminnassa.
Tämän jälkeen he toteavat muun muassa: ”Lähikouluja ja -lukioita ollaan lakkauttamassa, koulumatkoja pidentämässä ja lasten sekä vanhempien arkea hankaloittamassa.”
Oulun henkinen ilmapiiri on pilalla ja pilaantuu edelleen kulttuuri- ja koulusuunnittelijoiden uhkaavien näkymien vuoksi. Viiden miljoonan säästö Oulun miljardibudjetissa on liian heiveröinen punnus, kun toisessa vaakakupissa on oululaisten mahdollisuus sopuisaan yhteiseloon kaupungin laitaosia myöten.
Konsensus ei synny itsekkään valtapolitiikan myötä. Kaupunginvaltuustossa on sentään muutamia liitoskuntien asukkaita, joiden luonnollinen velvollisuus on puolustaa oman seutukuntansa asioita. Sitä ei pidä heti leimata kyläpolitikoinniksi.
Sen sijaan voidaan syystä väittää, että kanta-Oulun päättäjät ovat kymmenien valtuutettujensa voimalla toteuttaneet osin keskikaupungin kyläpolitiikkaa, josta ei hyvää seuraa. Sitä paitsi säästölaskelmat tulee tehdä uskottavan monipuolisesti ja avoimesti eikä tiettyyn tulokseen tähtäävästi.
Yrjö Rajamäki
FM, sosiaalineuvos
Pohjois-Pohjanmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymän johtaja, emeritus, Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.