Yared Teame pakeni dik­ta­tuu­rin ar­mei­jas­ta yh­dek­sän vuotta sitten, vuosi sitten hän saapui Si­si­liaan ali­ra­vit­tu­na ja uu­pu­nee­na

Yared Teame kirjoittaa kirjaa pakolaisuudesta. Hän on kokenut kovia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hänen mukaansa on tärkeää, että maailma tietäisi näistä asioista.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Yared Teame haluaisi olla hyödyksi Suomelle. "Minulla on potentiaalia tehdä monia asioita", hän sanoo.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Sunnuntaina tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun eritrealainen Yared Teame rantautui Irlannin laivaston pelastusveneessä Sisiliaan. Hän oli niin uupunut ja aliravittu, että kaksi ensimmäistä viikkoa Euroopassa kuluivat sairaalassa.

Nyt herkästi hymyilevä mies istuu vastapäätäni oululaisen kahvilan pöydässä ja kertoo, että heti sairaalasta päästyään hän alkoi kirjoittaa.

Elämäntarina on jo kertaalleen kirjoitettuna omalla äidinkielellä tigrinjalla, mutta nyt hän kääntää tekstiä kuumeisesti englanniksi.

Se ei ole helppoa, varsinkaan kuuden hengen huoneessa Heikinharjun pakolaiskeskuksessa. Arkipäivät täyttää suomen opiskelu, mutta illat kuluvat kannettavan tietokoneen äärellä. Sen hän sai oululaismieheltä, jolle Teame kertoi kirjoittamisestaan.

Yared Teame on 28-vuotias. On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun hän karkasi Eritrean armeijasta.

Monet nuoret pakenevat Eritreasta kansalaispalveluksen takia. Palvelus voi kestää määräämättömän ajan. Yared Teame osoitettiin valtion ajoneuvojen huoltokeskukseen, hän kun oli opiskellut automekaniikkaa teknillisessä koulussa.

– En saanut sitä vertaa palkkaa, että sillä pystyisi tyydyttämään ihmisen perustarpeet. Valvonta oli pikkutarkkaa ja vainoharhaista. Minut pidätettiin kahdesti ilman kunnon syytä. Toisella kerralla olin kuukauden vangittuna.

Yliopisto-opintojen jälkeen pakolaisleirille

Elettiin vuotta 2010, kun hän onnistui ylittämään Etiopian rajan ja pääsi UNHCR:n suojeluksessa olevalle pakolaisleirille.

Teame sanoo, että vaikka Etiopia ottaa vastaan Eritrean pakolaiset, eritrealaisten asema Etiopiassa on vaikea.

Etiopiassa Teamen elämässä tapahtui kuitenkin tärkeä käänne: hän pääsi UNHCR:n stipendin avulla Mekellen yliopistoon opiskelemaan journalismia ja viestintää.

– Keskityin täysillä opiskeluun ja työnsin kaiken muun pois mielestäni. Olin hyvin innostunut ja kunnianhimoinen ja sain tutkinnosta (Bachelor of Journalism and Communication) parhaat arvosanat.

Hän olisi halunnut jatkaa opintojaan ylempään korkeakoulututkintoon, mutta ei saanut opiskeluoikeutta. Hän joutui palaamaan pakolaisleirille.

Teame kertoo, että kun hän tuli pakolaisleirille Etiopiaan, sanottiin, että leiriltä pääsee eteenpäin turvallisiin, pakolaisia vastaanottaviin maihin. Pakolaisten määrään nähden vastaanottavia maita on niin vähän, että harva pääsee leireiltä.

– Kolmessa vuodessa, minkä olin yliopistossa, asiat pakolaisleirillä olivat menneet entistä huonompaan suuntaan. Se oli sur­keaa elämää.

Teame laskee odottaneensa Etiopiassa kaikkiaan viisi vuotta, että joku maa ottaisi hänet vastaan. Lopulta hän lähti ihmissalakuljettajien reiteille kohti Eurooppaa. Elettiin huhtikuuta vuonna 2016.

Matka kulki Etiopiasta Sudanin Khartumiin ja sieltä aavikon halki Libyan rannikolle Sabrathaan.

Sekä Sudan että Libya ovat vaarallisia paikkoja kristitylle eritrealaiselle. Sudanissa on vallalla fundamentalistinen islamin tulkinta ja maa noudattaa islamilaista Sharia-lakia. Teame kertoo Sudanin poliisin kiristävän pakolaisilta rahaa. Libya oli sisällissodassa, ja Isis-järjestö hallitsi huomattavia osia maasta.

Teame tarttuu kaulassaan roikkuvaan ristiin ja sanoo, että jos hän olisi pitänyt sitä Libyassa, se olisi ollut syy katkaista hänen kaulansa.

– Se oli kuitenkin ainoa reitti, mitä kautta voisi päästä Eurooppaan, joten päätin ottaa riskin.

Salakuljettajat pahoinpitelivät

Sudanissa Teame odotti kuukauden ennen kuin pääsi jatkamaan matkaa. Libyassa kului neljä kuukautta, josta kolmisen kuukautta salakuljettajien vankina.

Pakolaiset joutuivat pelinappuloiksi salakuljetusryhmien väliseen hintariitaan. Heitä pahoinpideltiin.

– Se oli tavallaan kidnappaus. Kuulimme, kuinka salakuljettajat neuvottelivat hinnasta päivittäin puhelimessa, Teame kertoo.

– Kerran meitä hakattiin jalkapohjiin ja käskettiin soittamaan sukulaisille, että pitää saada lisää rahaa.

Hän osoittaa vasenta säärtään ja kertoo, että sai lisäksi jalkaansa ruhjeita mukiloinnista.

Paikka oli iso varasto. Teame arvioi, että sinne oli tuotu ehkä 400 ihmistä. Myöhemmin ajatellen Teame oli onnekas, kun hänet määrättiin 20 ihmisen joukkoon, jolla ihmissalakuljettajat testasivat uutta reittiä.

Kaikki meni hyvin, ja Teame pääsi hengissä Libyan rannikolle Sabrathaan. Kaikkiaan matka Etiopiasta Eurooppaan maksoi Teamelle noin 4 500 dollaria. Rahat matkoihin hän kertoo saaneensa jo aikaisemmin eri puolille maailmaa paenneilta sukulaisiltaan ja ystäviltään.

Pienellä puurakenteisella laivalla Välimerelle

Viimeisen etappinsa Eurooppaan Teame kulki puurakenteisella laivalla Libyan rannikolta Italiaan. Pienellä aluksella kuljetettiin 800 ihmistä Libyan aluevesirajan yli kansainvälisille vesille. Matka kesti vain neljä tuntia.

Yared Teame haluaisi olla hyödyksi Suomelle. "Minulla on potentiaalia tehdä monia asioita", hän sanoo.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

– Oikeasti salakuljettajien aluksella ei olisi voinut ylittää Välimerta, mutta he laskevat sen varaan, että kansainvälisillä vesillä on pelastusaluksia, jotka poimivat pakolaisia turvaan, Teame sanoo. Kun hän pääsi pelastusalukseen, sillä kesti vielä kaksi päivää ajaa Sisilian rannikolle.

Vaikka Teame oli kovista kokemuksista ja nälkiintymisestä sairas päästyään vuosi sitten Sisiliaan ja sieltä edelleen Milanoon, silti silmät kirkastuvat, kun hän muistelee Italiaan pääsyään. Se oli juhlaa Libyassa vietetyn kurjan ja likaisen elämän jälkeen. Siellä kuoleman uhka oli päivittäin läsnä.

– Tärkeintä oli ajatus vapaudesta. Että eläisin demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa voin vapaasti puhua ja ilmaista itseäni.

Kirjoittaminen on ollut Teamelle tärkeää jo pitkään. Pakolaisleirillä Etiopiassa hän esimerkiksi kirjoitti runoja ja yritti löytää lauluntekijöitä säveltämään ja esittämään hänen sanoituksiaan.

"Haluan olla hyödyksi Suomelle"

Teame tietää omasta kokemuksestaan, ettei salakuljettajien asiakkaalla ole ihmisarvoa, ainoa arvo on häneltä saatava raha.

Matkaansa muistellessaan häntä hämmästyttää edelleen, miten nopeasti kuljetukset reiteillä tapahtuvat. Asiakas ei ehdi ymmärtää, missä hän on, kun etapilla kuljetusväline ja kuljettajat vaihtuvat toisiin. Ihmissalakuljetus on hyvin organisoitua ja sen lonkerot ulottuvat syvälle maiden talouteen.

Teame määrittelee käsikirjoituksensa elämäkerraksi, jossa hän kertoo erityisesti ihmissalakuljetusbisneksestä.

Suomeen Teame pääsi Milanon pakolaiskeskuksesta, josta turvapaikanhakijoita sijoitetaan eteenpäin muihin Euroopan maihin.

– Minut haastateltiin ja sain valita useammasta Euroopan maasta, ja halusin Suomeen.

Teame tuli Suomeen viime huhtikuussa ja hän on saanut neljän vuoden oleskeluluvan. Nyt hän käy koulua oppiakseen suomea.

– Haluan olla hyödyksi Suomelle, koska olen saanut jäädä tänne ainakin vähäksi aikaa. Minulta puuttuu siihen vielä monia perusedellyksiä, mutta minulla on potentiaalia tehdä monia asioita.

Teame myöntää, että kovat kokemukset ovat jättäneet häneen jälkensä. Hän näkee painajaisia, mutta ei joka yö. Vielä muutama kuukausi sitten hän nukkui pari tuntia yössä, nyt jo neljästä viiteen tuntia.

– Olen pitänyt itseni kiireisenä kirjoittamalla. Kun kirjoittaessani käsittelen asioita, ne eivät tule samalla tavalla koko ajan mieleen ja uniin.

Teame on laittanut vuokra-asuntohakemuksen vireille. Hän toivoo pääsevänsä pian muuttamaan Heikinharjusta omilleen.

Teame tietää, että hänen englantinsa on kirjoittamiseen puutteellista. Ja että ei ole helppoa saada kirjalle kustantajaa. Mutta hän yrittää olla miettimättä niitä asioita vielä ja keskittyä olennaiseen, kirjoittamiseen.