Maailmankaupan vapauttamista koskevien neuvottelujen katkeaminen maanantaina sai aikaan mannertenvälisen syytösryöpyn. Siinä neuvottelujen osapuolet soimasivat kaikkia muita paitsi itseään.
EU syytti Yhdysvaltoja siitä, ettei tämä suostunut vähentämään tukea maanviljelijöilleen, Yhdysvallat heristi muille sormea siitä, etteivät nämä halunneet leikata muiden muassa teollisuuden ja maatalouden tuontitulleja. Kehitysmaiden näkemys puolestaan oli, että sekä EU että Yhdysvallat pyrkivät neuvotteluissa tosiasiassa vain suojaamaan maatalouttaan.
Nyt ainakin joksikin aikaa katkennutta pitkää neuvottelujaksoa on kutsuttu Dohan kierrokseksi. Se oli alun perin määrä saada päätökseen jo vuoden 2004 lopussa, mutta maatalouskiistat ovat kerta kerran jälkeen nousseet sovun tielle. Kun tuloksen haku juuttui jankutuksen asteelle, Maailman kauppajärjestön WTO:n pääjohtajalla Pascal Lamylla ei tosiasiassa ollut muuta mahdollisuutta kuin todeta neuvottelut katkenneiksi.
Tilanne on siinä mielessä surkuhupaisa, että neuvottelujen kariutuminen jättää jälkeensä melkoisen joukon häviäjiä ja vain vähän voittajia. Epäonnistumisen maksavat nyt kuluttajat, yritykset ja, mikä ristiriitaisinta, lopulta sekä teollisuus- että kehitysmaat.
Pahimmin asiasta kärsivät kehitysmaat. Kaupan hallittu vapauttaminen on perinteistä kehitysapua paljon toimivampi lääke auttaa näitä maita. WTO:n oman arvion mukaan sopu olisi virkistänyt maailmankauppaa ainakin 200 miljardilla eurolla. Noin mittava kaupankäynnin kasvu olisi vetänyt köyhyydestä melkoisen joukon kolmannen maailman ihmisiä.
Yhdysvaltojen nihkeyttä sopuun selittää presidentti George W. Bushin haluttomuus kompromisseihin ennen ensi syksyn kongressin välivaaleja. Niissä republikaanit haluavat viljelijäväestön tuen. Toisaalta ensi vuoden vaaleilla voi selittää EU:nkin haluttomuutta. Ne pidetään Ranskassa, jossa kansa valitsee uuden presidentin.
Tällaisen asetelman takia neuvottelujen jatkoon ei voi suhtautua erityisen toiveikkaasti. Vaalit ovat aina tulossa jossakin tärkeässä WTO-maassa. Optimistisimmissa arvioissa neuvotteluihin palataan joidenkin kuukausien kuluttua, mutta mahdotonta ei ensiarvioiden mukaan ole sekään, että neuvottelut jatkuvat vasta viiden vuoden perästä. Toivottavasti se on kuitenkin pessimismiä.