Maailman kauppajärjestö WTO epäonnistui lopulta. Dohan sopimuskierroksen kaatuminen maataloustukiin ei ollut iso yllätys, mutta se vähentää uskoa maailmantalouteen ja rahoitusmarkkinoihin.
Seitsemän vuotta kestäneen Dohan neuvottelukierroksen romahtaminen tiiistai-iltana Genevessä oli huono merkki niille, jotka kantavat huolta nykyisen globaalitalouden muutenkin pilvisistä näkymistä. Seuraukset eivät näy huomisen pörssikursseissa, vaan pitemmällä aikavälillä.
Genevessä oli tavoitteena leikata ennen muuta rikkaiden maiden maataloustukia sekä avata lisää teollisuustuotteiden markkinoita. Tämän piti tuottaa kymmenien miljardien hyödyt lisääntyvänä kauppana sekä vakauttaa horjuvia talouskäyriä. Ennen muuta köyhien kehitysmaiden piti saada tuotantoonsa hieman nostetta.
Kansallisten etujen vartiointi osoittautui kuitenkin tärkeämmäksi. Yli 150 valtion kauppasopimus kaatui kansallisten maatalouksien suojelutarpeisiin. Se upposi Yhdysvaltain, Intian ja Kiinan muodostamaan Bermudan kolmioon.
Epäonnistumisella ei ole välittömiä vaikutuksia, mutta tukku etuja jäi saavuttamatta. Eniten siitä kärsivät juuri ne, jotka ovat haavoittuvimpia eli köyhät kehitysmaat. Globaalitalous jatkaa etenemistään, oli sopimusta tai ei.
Esimerkiksi ruoan hinnan nousulle ei ole näkyvissä uusia jarruja. Uusien kahdenvälisten kauppasopimusten rinnalle saattaa nousta uusia vientirajoituksia. Ne ovat omiaan nostamaan ruoan hintaa.
Miten näin pääsi taas käymään? Siksi, ettei Yhdysvallat hyväksynyt Intian ja Kiinan vaatimusta suojella omaa maataloustuotantoaan ulkomaiselta tuonnilta. Intia halusi jakaa pientilapohjaiselle viljelylleen maksimaalista tukea ja oli valmis uhraamaan sen vuoksi jopa vientioffensiivinsa esimerkiksi tietokoneohjelmoinnissa.
Intia kantaa myös huolta kiinalaisesta kilpailusta, jos markkinoita avataan liikaa. Kiina puolestaan peesasi Intiaa sen selän takana. Kumpikaan ei ollut erityisen halukas kantamaan vastuuta myöskään köyhien kehitysmaiden kanssa käymänsä kaupan uudistamisesta. Suojamuurit ovat niiden välillä korkeat.
Yhdysvaltain hallitus taas markkinoi Geneven neuvotteluja ennakkoon omien maataloustuotteiden paremmalla markkinoillepääsyllä. Intian itselleen vaatima suojalauseke oli kuitenkin liikaa.
Yhdysvallat ei ollut myöskään valmis leikkaamaan omien puuvillanviljelijöidensä tukia. Summa osoittautui liian suureksi lähestyvien vaalien takia. Näin amerikkalaisten suuri enemmistö kärsi Genevessä tappion. Maataloustuottajien osuus Yhdysvaltain bruttokansantuotteesta on hyvin pieni.
Oma lukunsa Genevessä oli puheenjohtajamaa Ranskan toiminta. Sooloileva eurooppalainen suurvalta on unionin suurin maataloustuottaja sekä suurin tukien saaja. Se kokosikin yhdeksän EU-maan ryhmän, jota näennäisesti veti Italia. Ranska ei virallisesti kyseenalaistanut EU:n komission neuvottelumandaattia Genevessä, mutta se pyrki kuitenkin aktiivisesti ohjaamaan autoa takapenkiltä.
Presidentti Nicolas Sarkozy voi hyvinkin julistaa pelastaneensa Ranskan talonpojat tulonmenetyksiltä, mutta unionissa tullaan ilmeisesti puhumaan paljon puheenjohtajan toimintatavoista.
Vaikka asian tiedettiin kirpaisevan, Suomi oli maatalouskysymyksissäkin komission linjoilla. Eivätkä EU:n neuvotteluasemat ilmeisesti parane seuraavaan erään mennessä. Sen ajankohdasta ei tosin ole tietoa. Yhdysvaltain vaalien lisäksi EU saa ensi vuonna tukun uusia komissaareja.