Epäusko ja pökerryttävä tyrmistys. Sitä mukaa kun töihinsä kiirehtivät ihmiset New Yorkin Times Squarella alkoivat tajuta, mitä heidän kaupungissaan on tapahtui aamupäivän ensimmäisinä tunteina, heidät valtasi täydellinen tyrmistys.
”Ei tällaista voi tapahtua Yhdysvalloissa, New Yorkissa”, siunaili keski-ikäinen mies katsoessaan suoria helikopterikuvia World Trade Centeristä sen jälkeen kun ensimmäiseen torniin oli osunut lentokone. Mutta siinä vaiheessa kukaan ei vielä tiennyt, mitä oli tulossa.
”Ei voi olla totta, hirveää, siellä oli nyt toinen kone törmäsi suorassa lähetytyksessä toiseen torniin.”
”Kirotut terroristit, kuka haluaa tehdä tällaista?”
Sitä mukaa kun hävitys eteni suorassa televisiolähetyksessä miljoonien newyorkilaisten silmien edessä, samalla tavallisten ihmisten raivo, suuttumus ja suru alkoivat näkyvästi kasvaa. Tuntemattomat ihmiset kadulla alkoivat puhua toisilleen, kysellä.
”Miten tämä voi olla mahdollista, miten Yhdysvallat voi olla niin suojaton kuin se on, kuinka joku voi ajaa lentokoneella päin kansakunnan vaurauden tunnetuimpia symboleja”, kyseli yksi musta nuori mies Times Squarella.
”Se oli aivan hirveää”, kertoi pelosta tärisevä Susan Harris, joka oli ollut kahden korttelin päässä World Trade Centeristä ensimmäisen koneen iskun aikaan. ”Se oli sellainen terävä jyrähdys ja sen jälkeen kuulin putoavien kappaleiden ääniä”, hän kertoi.
”Kesti hetken ennen kuin osasin katsoa ylös ja näin World Trade Centerin olevan liekeissä. Mutta se oli niin ylhäällä, ettei siitä saanut sieltä alhaalta vielä mitään käsitystä. Lähdin heti pois ja otin taksin jolla tulin äsken tähän, mutta täältä ei pääse enää eteenpäin”, Harris jatkoi ja alkoi vasta täällä tajuta, mitä oli ollut todistamassa.
Tuntia myöhemmin New Yorkin tyrmistys alkoi olla moninkertainen kun molemmat World Trade Centerin tornit olivat luhistuneet historiaan. Samalla koko kaupunkiin julistettu täydellinen terrorihälytys keskeytti kaiken liikenteen maanalaisella, silloilla ja Manhattanille johtavissa tunneleissa.
”En minä voi enää asua täällä”, itki nuori jakkupukuinen nainen avoimesti penkillä Yankee-stadionin vieressä Bronxissa.
Joukko katutyömiehiä oli lopettanut työnsä ja katsoi seisten kypärät päässä television uutisia ja moneen kertaa toistettua kuvaa toisen lentokoneen törmäyksestä Trade Centerin kylkeen viereisessä MacDonaldsin hampurilaisravintolassa.
”Tämä kaupunki ei ole koskaan ole entisensä”, sanoi yksi kypäräpäinen työmies kyynel silmäkulmassa. ”Tämä maa ei palaa ennalleen”, täydensi murahti toinen vieressä.
”Tämä on sen varmaankin sen Bin Ladenin suuunnittelema isku”, mietti yksi Bronxin oikeustalon juristeista jo mahdollisia syyllisiä samassa joukossa työmiesten kanssa MacDonaldisissa. ”Kenelläkään muulla maailmassa ei ole muuten samanlaisia resursseja tällaiseen", hän jatkoi epäilyjään.
Yhteistä kaikille oli mykistävä järkytys. Monet yrittivät samaan aikaan näpytellä numeroita kännyköihinsä, mutta suurin osa soittoyrityksistä oli mykkiä liian monen koittaessa soittaa perheenjäsenilleen ja ystävilleen varmistuakseen että he ovat kunnossa. Yankee Stadionin yli näkyi ohut savu- ja pölypilvi joka oli matkalla poispäin Manhattanin eteläkärjen tuhoalueelta.
Puoleen päivään mennessä koko New York oli pysähtynyt ja yritti turtana tajuta, mitä oikein oli tapahtunut. Kiireet olivat kadonneet sitä mukaa kun liikenne oli pysähtynyt.
”Tätä päivää kukaan newyorkilainen ei unohda koskaan”, mietti yksi bronxilaisista työmiehistä ja istahti katukivelle. ”Ei koskaan.”