Sijoitusklubi WinCapitaan liittyvät viimeaikaiset tuomiot herättävät hämmennystä. Käräjä- ja hovioikeuksissa on linjattu WinCapita-voittojen kohtaloa eli sitä, pitääkö niitä maksaa takaisin valtiolle niin sanottuna rikoshyötynä.
Lain lähtökohta on selvä. Kukaan ei saa hyötyä rikoksesta, oli sen tehnyt kuka tahansa. Rikoshyöty tulee tuomita valtiolle riippumatta siitä, onko hyödyn saaja itse syyllistynyt rikokseen vai onko hän syytön.
WinCapitan osalta Hannu Kailajärvi on lainvoimaisella tuomittu rikoksesta WinCapitassa, joten syyttäjät ovat vaatineet klubin voittoja valtiolle rikoshyötynä.
Wincapitalaiset kautta maan puolestaan ovat esittäneet, ettei heidän tarvitsisi maksaa voittoja takaisin tai että summia edes kohtuullistettaisiin. Käräjäoikeudet eivät pääosin ole lotkauttaneet korvaansa vaatimuksille, kun taas Rovaniemen hovioikeus suostui kohtuullistamiseen.
Sen mielestä kaikkien voittojen takaisin maksu on sen käsittelemissä jutuissa sijoittajien taloudelliseen tilanteeseen nähden kohtuutonta, joten se antoi wincapitalaisten pitää kolmasosan voitoistaan.
Itä-Suomen hovioikeus puolestaan tuomita jytkäytti erimielisessä tuomiossaan, että wincapitalaiset saavat pitää kaikki voittonsa. Se totesi, että kaikki WinCapita-voitot eivät ole rikoksella saatua rahaa eli se toisin sanoen näki osan klubin toiminnasta lailliseksi toisin kuin moni tuomioistuin sitä ennen.
Koska syyttäjät eivät kyenneet osoittamaan, mikä osuus rahoista on laitonta ja mikä laillista, päätyi Itä-Suomen hovioikeus hylkäämään rikoshyödyn takaisinmaksuvaatimukset kokonaan.
Rikoshyötyyn erikoistunut Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen pitää ratkaisua outona.
Rikoslain mukaan tilanteessa, jossa rikoksen tuottaman hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vaikeuksin esitettävissä, hyöty on arvioi-tava.
Itä-Suomen hovioikeuden olisi siis pitänyt itse arvioida, mikä osuus rahoista on sen mielestä laitonta ja määrätä tuo summa maksettavaksi valtiolle sen sijaan, että summat kokonaisuudessaan hylättiin.
Eriäviä ratkaisuja äimisteleville on syytä muistuttaa, että tuomarit ovat ihmisiä. He tekevät tuomioistuintensa nimissä ratkaisuja, joihin vaikuttaa heidän omat käsityksensä asioista. Esimerkiksi se, mikä on yhden tuomarin mielestä kohtuullista, ei välttämättä sitä toisen mielestä ole. Tästä syystä tuomioistuinten antamat tuomiot vaihtelevat.
Onneksi on olemassa korkein oikeus. Se antaa ennakkopäätöksiä, joilla varmistetaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla. Käräjä- ja hovioikeudet tukeutuvat KKO:n linjauksiin.
Rikoshyödyn osalta KKO:n linjausta ei ole vielä saatu, joten lopputulos on wincapitalaisten kannalta epäreilu. Osa joutuu maksamaan kaikki voittonsa takaisin, osa vain osan ja osa ei lainkaan.
Vielä kurjempi on kohtalo tappiolle jääneillä. Sitä mukaa kun hylkääviä tuomiota rikoshyötyvaatimuksista satelee, pienenee heidän mahdollisuutensa saada edes osa häviöistään vahingonkorvauksina takaisin.
On selvää, että syyttäjät hakevat ainakin Itä-Suomen hovioikeuden tuomioon valituslupaa korkeimmalta oikeudelta vaikka yhtäkään valituslupahakemusta ei olekaan vielä jätetty. Ja hyvä niin.
Hämmentävässä tilanteessa tarvitaan KKO:n linjaus vähintäänkin siitä, onko valtiolle maksettavaksi WinCapita-voittoja ylipäätäänkään syytä kohtuullistaa. Samoin tarvitaan näkemys siitä, onko kaikki klubin rahat laitonta vai ei.
Toivottavasti korkein oikeus myöntää luvan nopeasti ja antaa ratkaisunsakin mahdollisimman pian. On kestämätöntä, että wincapitalaiset ovat eriarvoisessa asemassa eri puolilla maata.