Wimme esiintyy yhtyeineen Nukun isossa salissa lauantaina 3.2. kello 20. Päivällä hän joikaa Poro Feria -markkinatapahtumassa torilla klo 15.30. Konsertti liittyy 2.-7.2. vietettävään saamelaisten kulttuuriviikkoon Oulussa.
Oulu "Sitä kun lähtee naisten perhään, niin sitä joutuu minne sattuu", toteaa Wimme Saari naureskellen kohtalolleen. Kansainvälistäkin mainetta saavuttanut saamelaismuusikko on asunut jo 13 vuotta perheineen Itä-Suomessa Liperissä, jonne hän muutti Enontekiön Kelottijärveltä.
Vaikka Wimme on kotiutunut seudulle hyvin, hän myöntää olevansa "vierailla mailla".
"Vasta aikuisiässä lähdin pois pohjoisesta. Koti on siellä, vaikka saattaa olla, että asun loppuelämän täällä. Kaikki sukulaiset ja sisarukset ovat pohjoisessa."
Enontekiö on Wimmelle latautumispaikka, jossa hän käy hakemassa perspektiiviä musiikkiinsa ja elämiseensä nelisen kertaa vuodessa.
Eräänlainen henkireikä on myös mökki Joensuun ja Outokummun puolivälissä, Kuorinkajärven rannalla. Järven äänet ovat Wimmelle kotoisia. Niitä hän purkaa myös joikuihinsa.
Alitajunnasta päivänvaloon
Wimme on elvyttänyt ikivanhan eläinjoikutekniikan, jossa hän matkii eläinten ääniä ja kuvaa niiden luonnetta.
"Lapsena tykkäsin liikuskella itsekseni luonnossa ja ihmetellä luonnonilmiöitä. Vesilintujen äänet ja muut erikoiset äänet ovat jääneet alitajuntaan muistiin. Niitä on hyvä kaivaa joskus päivänvaloon."
Ihmisiä hän joikaa harvemmin.
"Eläimet ovat tuttuja kaikille, joten niistä saa enemmän irti. Esimerkiksi Allin joikaaminen on haastavaa, kun on mietittävä, miten onnistuu saamaan linnun eläväksi."
Wimme yhdistää perinteiseen joikaustekniikkaan yllättäviä ääniä ja melodioita. "Muita rajoitteita ei ole kuin se, miten ääneni venyy. Tykkään leikkiä äänen kanssa ja pystyn uittamaan sitä vaikka minkälaisessa musiikissa."
Joiku on
tunnevirtausta
Joiku rakentuu luontevasti, olipa taustalla luonnonääniä tai elektronista musiikkia. Pääasia, että musiikki antaa mielikuvia. "Sellainen musiikki on hyvää, joka panee mielikuvituksen laukkaamaan."
Ailu eli taiteilija Nils-Aslak Valkeapää oli Wimmen esikuva. Hänelle on jäänyt mieleen etenkin Otavan kirjallinen äänilevy, jossa hän ensimmäisen kerran kuuli kitaraa yhdistettävän joikuun.
Wimme tekee soolokeikkoja ja esiintyy yhdessä Matti Walleniuksen ja Jari Kokkosen kanssa. Wallenius soittaa kielisoittimia, kuten akustista kitaraa, mandoliinia, ukuleleä ja banjoa. Kokkonen loihtii elektronisen äänimaiseman taustalle.
Esiintymistilanteessa Wimme haluaa lähteä liikkeelle avoimin mielin, sillä joikaaminen on tunnevirtausta.
"Yleensä joikaan silmät kiinni. Näen erilaisia kuvia, koristelen niitä ja maalaan ne yleisölle äänikuviksi. Se on hetkessä tapahtuvaa säveltämistä, äänellä maalaamista. Konsertissa en koskaan sano kappaleiden nimiä, sillä en halua sitoa ihmisten ajatuksia. Haluan, että he nautiskelevat."
Aistit
herkkinä uudelle
Wimme toivoo saavansa vuoden sisään uuden levynsä valmiiksi. Lisäksi hän haaveilee kehittävänsä musiikkiaan akustiseen suuntaan.
"Mielenkiintoista olisi kokeilla myös joikaamista sinfoniaorkesterin kanssa", Wimme kaavailee.
Yhteistyö eri artistien kanssa pitää aistit herkkinä. "Jos värkkää vain omien muusikoiden kanssa, kulkee monesti helpoimman kautta. Työtilaisuuksia ei ole liikaa erikoisemman musiikin tekijälle."
Saamelaisten 6. helmikuuta vietettävä kansallispäivä on Wimmestä terveellinen muistutus saamen kansan olemassaolosta.
"Saamelaiset ovat useamman valtion rajojen sisällä elävä kansa, jolla on oma kieli ja kulttuuri. Kansallispäivä lisää yhtenäisyyden tunnetta."
Wimmelle kansallispäivän tienoo tietää usein myös keikkoja. Juhlapäivänä hän esiintyy Mikkelissä.