Viime viikolla julkistettiin Hollannin entisen pääministerin Wim Kokin johtaman työryhmän arvio Euroopan keskeisistä työllisyyteen liittyvistä haasteista sekä suositukset toimenpiteiksi. Työryhmä asetettiin keväällä 2003 EU:n huippukokouksen toimeksiannosta ja sen työlle asetettiin jo ennakkoon suuret odotukset. Nämä näyttäisivät pääosin toteutuneen ja merkille pantavaa on, että raportti sai hyvin myönteisen vastaanoton sekä Lontoossa että Berliinissä. Toiveena on saada uutta potkua Euroopan työllisyysongelmien ratkaisemiseen ja takkuavan Lissabonin strategian vauhdittamiseen.
Lissabonin strategian mukaisesti EU-maiden tavoitteena on nostaa yleinen työllisyysaste 70 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä, naisten työllisyysaste yli 60 prosenttiin ja ikääntyneiden työllisyysaste 50 prosenttiin. Tanska ja Ruotsi täyttävät jo kaikki tavoitteet ja Hollanti ja Iso-Britannia kaksi ensimmäistä.
Lähes kaikki muut EU-maat samoin kuin uudet jäsenmaat tulevat kaukana perässä. Jo nyt on ilmeistä, että vuodelle 2005 asetetut välitavoitteet jäävät saavuttamatta. Raportin pääviestinä onkin, että ilman uusia toimia valtaosa EU-maista uhkaa jäädä reippaasti Lissabonin strategian työllisyystavoitteiden alapuolelle.
Tarve nostaa Euroopan työllisyysastetta ja tuottavuutta perustuu samoihin pitkän aikavälin haasteisiin kuin Suomessakin: väestö ikääntyy ja talouden kasvumahdollisuuksien turvaaminen edellyttää merkittävää työllisyyden ja tuottavuuden parantamista. Globalisaation, syvenevän taloudellisen integraation ja nopean teknologisen kehityksen seurauksena tarvitaan tehokkaita toimia, joilla Euroopan kilpailukykyä ja kasvumahdollisuuksia voidaan vahvistaa.
Jotta työllisyys ja tuottavuus Euroopassa kohenisivat tavoitellusti, on työryhmän mielestä kyettävä etenemään neljällä rintamalla: vahvistamaan työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskykyä, lisäämään työmarkkinoille osallistumista, panostamaan enemmän ja tehokkaammin inhimilliseen pääomaan sekä tehostamaan uudistusten toimeenpanoa. Yleisesti ottaen raportti on hyvä, kattava ja tasapainoinen, mutta johtopäätökset eivät yllätä uutuudellaan - samoja asioita on eri tahoilla korostettu jo viimeiset kymmenen vuotta.
Olisikohan jo vihdoin aika ryhtyä sanoista tekoihin?
Raportin ehkä paras anti liittyy eri maissa toteutettujen hyvien käytäntöjen esittelyyn. On terveellistä havaita, että samankaltaisiin ongelmiin on löydettävissä erilaisia ratkaisumalleja. Kun uudistusten toteuttaminen on tunnetusti vaikeaa, poliittisia umpikujia voidaan välttää ottamalla oppia muiden maiden hyviksi havaituista kokemuksista.
Työryhmä nostaa näkyvästi esille Suomen, Ruotsin ja Tanskan parhaina esimerkkeinä tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoiminnan aloilla, ikääntyneiden työllisyysasteen nostamisessa sekä inhimillisen pääoman kartuttamisessa korkeatasoisen koulutuksen avulla.
Suomi saa raportissa kehuja myös siitä, että meillä on kyetty samanaikaisesti parantamaan sekä työllisyyttä että tuottavuutta ja molempia merkittävästi. Naisten työllisyyden osalta Suomi nostetaan parhaiden suoriutujien joukkoon. Sen sijaan nuorten ja maahanmuuttajien integroiminen työelämään on puutteellista, mistä kertoo näiden ryhmien korkea työttömyys. Myös rakennetyöttömyyden purkamisessa olemme menestyneet heikosti. Esitettyihin johtopäätöksiin on helppo yhtyä.
Talouden sopeutumiskyvyn parantamiseksi Suomelle suositellaan elinkeinorakenteen monipuolistamista ja tasapainoisempaa alueellista kehitystä. Raportissa annetaan tunnustusta työn verotuksen viimeaikaiselle keventämiselle, mutta verokiila on tästä huolimatta edelleen liian korkea työllisyyden kannalta. Työryhmä suosittaakin välillisten työvoimakustannusten alentamista matalapalkkaisten osalta.
Jotta työnteosta tulisi todellinen vaihtoehto kaikille, on varmistettava kansallisen ikäohjelman tehokas seuranta parantamalla ikääntyvien työntekijöiden koulutusmahdollisuuksia, työolosuhteita ja kannustimia työssä pysymiseksi. Lisäksi on tarpeen jatkaa vero- ja etuusjärjestelmien uudistuksia työttömyysloukkujen poistamiseksi.
Myös aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden kattavuutta ja tehokkuutta on parannettava, jotta työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat henkilöt saadaan takaisin töihin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nuorten, vajaakuntoisten ja maahanmuuttajien integrointiin työmarkkinoille.
Vaikka Suomi on parhaiden suoriutujien joukossa investoinneissa inhimilliseen pääomaan, työryhmä näkee edelleen parantamisen varaa.
Koulujärjestelmän toimia on tehostettava nuorten koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi. Heikon ammattitaidon ja osaamisen parantamiseksi on lisättävä mahdollisuuksia päästä koulutukseen.
Monet Suomelle esitetyt suositukset sisältyvät hallituksen työllisyysohjelmaan ja muihin kansallisiin hankkeisiin. Ehdotettujen toimien riittävyys EU-tason työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi saatikka hallituksen asettamien kansallisten tavoitteiden toteuttamiseksi jää kuitenkin kyseenalaiseksi.
Vaikka Wim Kokin ryhmän raportti ei olekaan tyhjentävä eikä kaikilta osin riittävän kunnianhimoinen, se on merkittävä puheenvuoro Euroopan työllisyydestä ja sen nostamiseen tarvittavista toimista. Lähikuukausina raportin sisällöstä keskustellaan useissa EU:n neuvostojen kokoonpanoissa ja se on pohjana ensi kevään huippukokoukselle laadittavalle komission ja neuvoston yhteiselle työllisyysraportille.
Toivoa sopii, että tällä kertaa suositukset ja puheet johtavat myös tekoihin. Euroopan etsikkoaika ennen väestön nopeata harmaantumista on uhkaavasti loppumassa.