Willensauna ei ole mikä tahansa sauna. Se on Kansallisteatterin intiimi studionäyttämö, jonka haastavat esitykset ovat täyttäneet katsomon jo 30 vuoden ajan. Näyttämöllä on juhlittu kotimaisia kantaesityksiä, tuotettu ulkomaista nykydraamaa sekä vietetty taiteilijajuhlia ja runoiltoja. Siellä useamman sukupolven lapset ovat kokeneet ensi kertaa teatterin lumon. Ansaitusti Willensauna on nyt saanut toimintansa kunniaksi juhlakirjan.
Kansallisteatterin kolmas näyttämö suunniteltiin Pienen näyttämön kylkiäisenä olleen ravintolan, Teatterigrillin tilaan. Willensaunan nimi juontuu paikalla 1800-luvulla olleesta kylpylähotellista Wilhelmsbad.
Aivan alussa tila oli tyhjä, ilman kiinteää katsomoa. Esityksiin mahtui enintään sata katsojaa. Ensimmäisten vuosien ajan katsomossa istuttiin Suurelta näyttämöltä perityillä vanhoilla, epämukavilla irtotuoleilla.
Willensauna aloitti toimintansa pääjohtaja Kai Savolan kaudella 12. toukokuuta 1976. Avajaisnäytelmänä nähtiin Marin Sorescun Elämän kehto. Esityksessä oli mukana vahva naiskolmikko Marita Nordberg, Aino-Maija Tikkanen ja Eeva-Kaarina Volanen.
Näytelmän ohjasi Lisbeth Landefort. Äänimaailman loi säveltäjä Aulis Sallinen. Lavastuksen ja puvut suunnitteli taiteilija Oiva Toikka. Vastaanotto oli hyvä, ja näytelmä meni seuraavan vuoden kevään loppuun.
Juhlakirja tuo raikkaan lisän teatterihistoriamme lähimenneisyyteen. Kirjan tekstit ovat Kansallisteatterin pääjohtajan Maria-Liisa Nevalan ja tiedotuspäällikkö Juha Heiskasen.
Kokeilevaa ja koskettavaa
Willensauna on edelläkävijä rohkeiden, kantaaottavien näytelmien esittäjänä. Sen näyttämöllä on ennakkoluulottomasti kokeiltu teatteri- ja näyttelijäilmaisua sekä koeteltu katsojien sietorajoja. Kaikkeen ei ole sytytty ja vastaanotto on ollut toisinaan ristiriitaista, mutta vuosien mittaan Willensauna on saanut omanlaisensa, uteliaan kiinnostuneen yleisön. Kansallisteatterin näyttämöistä se on suosituin.
Juhlakirja etenee näytäntökausittain vuodesta 1976 vuoteen 2006. Tekstit palauttavat mieleen kirjailijoita, näyttelijöitä, ohjaajia, lavastajia ja puvustajia. Osa heistä on jo edesmenneitä, osa uransa keskipäivässä tai alkutaipaleella olevia.
Ensi-iltansa saaneita näytelmiä luonnehditaan lyhyesti. Niitä täydentävät arvostelut ja lehtikirjoitukset. Tiedotusvälineet olivat heti alusta innostuneita uudesta, erilaisesta näyttämöstä ja sen tarjonnasta.
Siellä sai ensi-iltansa Tarmo Mannin legendaarinen Mielipuolen päiväkirja, siellä Tea Ista juhli 25-vuotistaiteilijataivaltaan, siellä Leif Wager teki armoitetun tulkinnan bassoviulunsoittajana, siellä Eeva-Kaarina Volanen valloitti yleisön ikimuistoisissa rooleissaan Helene Schjerfbeckinä sekä Eeva Maria Kustaavana ja siellä Pentti Siimes hypnotisoi hyytävänä Stalinina.
Willensauna on säilyttänyt linjansa kaikki nämä vuodet. Nuoret teatterintekijät ovat näyttäneet osaamistaan, ja kotimaisten kirjailijat löytäneet sinne tiensä. Laura Ruohonen debytoi vuonna 1991 näytelmällään Lintu vai kala. Myös seuraavat kolme hänen näytelmäänsä kantaesitettiin Willensaunassa, viimeisimpänä ja kansainvälisenä läpimurtona Kuningatar K.
Ulkomaiset uutuudet
Kiitettävästi näyttämöllä esitettiin ajankohtaisia ulkomaisia uutuuksia, jotka tuskin muuten olisivat läpäisseet teattereiden ohjelmistoseulaa. Harold Pinter, Albert Camus, Martin Sherman, Sam Shepard, Peter Shaffer, kaikki kiinnostavia tekijöitä.
Jack Witikka ohjasi Samuel Beckettin Leikin lopun syyskuussa 1994. Nykyklassikko oli jo ohjaajan kolmas tulkinta näytelmästä. Tällä kertaa hän lähestyi tekstiä ihmissuhdenäytelmän näkökulmasta. Mozartin Figaron häissä Petteri Sallisen kyvyt olivat äärirajoilla; hän ohjasi, lavasti, puvusti ja teki koreografian. Hurja yhden miehen esitys otettiin vastaan innostuneesti, ja katsojia se ilahdutti pitkään.
Willensaunan profiilia noudattavat myös viime aikojen menestykset ranskalaisklassikko Pierre Corneillen Illuusio, jonka amerikkalainen näytelmäguru Tony Kushner sovitti, sekä Michel Fraynin Demokratia. Edellinen tutkailee näyttämötaiteen lumon ja todellisuuden suhdetta. Jälkimmäinen kertoo liittokansleri Willy Brandtin valtakaudesta ja sen tuhon syistä.
Juhlakirjan lopussa on myös luettelo Willensaunan esityksistä. Kirjan englanninkielisen käännöksen on tehnyt Eva Buchwald.
Lähde: Suomen kansallisteatteri, Willensauna 30 vuotta.