Tuskin arvasivat Oulun Wiikko-Sanomien perustaja Christian Evert Barck ja päätoimittaja Pehr Ticklén vuonna 1829, miten heidän hengentuotettaan luetaan 178 vuotta myöhemmin - vai luetaanko ollenkaan.
Kansalliskirjasto avasi tiistaina digitaalisen sanomalehtikirjaston, johon tallennetaan kaikki Suomen sanomalehdet vuosilta 1771-1890. Yksittäisiä sanomalehtisivuja tulee luettavaksi noin miljoona.
"Toivottavasti palvelin ei romahda", naureskeli Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm tovi ennen iltapäiväkahden h-hetkeä.
Ekholmin pelko oli turha. Kirjasto toimi heti sveitsiläisen rannekellon tarkkuudella.
"Huomioitavaa on, että aineiston siirto verkkoon on vielä kesken. Kaikki lehdet ja sivut ovat luettavissa ensi vuoden alkupuolella."
Nyt verkkopalvelussa voi tutkailla esimerkiksi Oulun Wiikko-Sanomien, maan kolmannen suomenkielisen sanomalehden, ensimmäistä numeroa, joka on julkaistu torstaina 3. tammikuuta 1829. Wiikko-Sanomien lisäksi uutisia voi bongata yli 150 vanhasta sanomalehdestä.
Uutiset löytyvät lehtien vuosikertoja selailemalla, vapaan sanahaun avulla tai artikkelihakemistoa käyttämällä.
Kun ruutuun näpyttelee sanan "kulta", antaa haku yhden viitteen vuoteen 1887.
"Ivalossa sen kesän kultasaalis on ollut jokseenkin runsas", uutisia verkkokirjastosta etsinyt Majlis Bremer-Laamanen naurahti.
Tutkijat kiittävät
Sanomalehtikirjasto on toiminut pienemmässä mittakaavassa jo vuodesta 2001 lähtien. Eniten palvelua ovat käyttäneet tutkijat.
"Joka 8:s sekunti kirjastoa käyttää joku. Vuosittain kävijöitä on ollut 2,5 miljoonaa", Kai Ekholm summaa.
Käyttäjien arviot ovat olleet ylistäviä - eikä ihme.
"Sähköinen kirjasto on täydellinen, se on nopea. Siellä on kaikki", Ekholm hehkuttaa.
"Toinen vaihtoehto tutkijalle olisi mikrofilmien kolistelu. Ja se vie tunnetusti aikaa."
Mutta mitä annettavaa kirjastolla on tavalliselle kansalaiselle, joka ei väsää väitöskirjaa tai muuta tutkimusta?
"Paljonkin. Hakuja tekemällä käy ilmi, millainen merkitys vaikkapa Oululla on tuona aikana maassa ollut", Ekholm huomauttaa.
Suurin työ kirjaston koostamisessa on tehty Mikrokuvaus- ja konservointilaitoksessa, joka vastaa Kansalliskirjaston painetun kulttuuriperinnön säilytyksestä. Laitos sijaitsee Mikkelissä.
"6-8 henkeä on digitoinut tämän aineiston. Työ on erittäin vaativaa - ja erittäin teknistä", laitoksen digitointikeskusta johtava Bremer-Laamanen korostaa.
Bremer-Laamanen myöntää, että sanomalehdet eivät ole aina saaneet niille kuuluvaa arvoa. Lehtiin, jos mihin, on tallentunut arvokasta tietoa maan kehityksestä ja historiasta.
"Lehtiä on pidetty hieman hankalana aineistona."
Arvolehdet navetassa
Alkuperäiset sanomalehdet ovat yhä tallessa. Säilytyspaikka saattaa tosin yllättää. Lehtiä ei ole varastoitu hämyiseen holviin tai arkistoon, vaan supisuomalaiseen karjatilaan.
"Lehdet ovat Asikkalassa Urajärven kartanon navetassa. Siellä on sopivan viileää ja kuivaa", Ekholm tietää.
"Navetasta lehtiä ei juuri siirrellä. Digitointi säästää arvokasta alkuperäistä aineistoa kulumiselta ja tuhoutumiselta."
Sanomalehtikirjaston perustaminen maksoi kaksi miljoonaa euroa. Muun muassa opetusministeriö on myöntänyt hankkeelle rahoitusta.
"Tämä on aika halpa palvelu. Koko Kansalliskirjaston ylläpito maksaa yksittäiselle veronmaksajalle viisi euroa vuodessa."
Sanomalehtikirjastoon liittyvät tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Jatkossa kirjaston täydennystä hidastavat tekijänoikeuksiin liittyvät seikat. Ekholmin mukaan nyt on kerätty aineistoa, joka on ollut vapaasti käytettävissä.
Yksi lukuisista kiinnostuksen kohteista on Kaleva, joka on perustettu vuonna 1899.
"Tavoite on edetä lehtien digitoinnissa kymmenluku kerrallaan."