Wa­terc­ros­sin kak­sin­ker­tai­nen Suomen mestari Pasi Leivo: "Kelkan pitää olla wa­terc­ros­sis­sa luo­tet­ta­va ja huol­to­mie­hen ja kuskin rait­tii­ta"

Kuva: Helena Sahavirta

Inarilainen Pasi Leivo ajoi toisen kerran watercrossin Suomen mestariksi.

– Varmaan kolmivuotiaana lähti innostus moottorikelkkailuun. Isän ja velipoikien jalanjälkiä tässä kuljetaan, tuore watercrossin Suomen mestari, ivalolainen Pasi Leivo kertoo.

Ja saman polun tallaajia saattaa kasvaa Leivon pesueessa enemmänkin, sillä perheen 14- ja 15-vuotiaat tyttäret pitävät talvikaudella huolen siitä, että moottorikelkka ei jäähdy tallissa.

– Ovat moottoriurheiluhenkisiä ja kovia kelkkailemaan, isä kehaisee ja myöntää odottavansa, milloin tytöt alkavat ajaa watercrossin harrasteluokassa.

Leivon omat talviharrastukset jäävät lähinnä lumenluontiin, sillä työ Holiday Club Saariselän Kylpylän huoltopäällikkönä vie paljon aikaa.

Jos tyttäret viihtyvät kevättalvella kelkan sarvissa tuhansia kilometrejä, keskittyy isä moottorikelkkojen Drag Racing -kiihdytyskilpailuihin. Niistä ja muista kelkkakisoista on kertynyt takan reunalle ja autotallin nurkkaan jo satakunta pokaalia.

– Kilpailen lumilähtöluokissa, joissa ajetaan 201 metriä ja nopein voittaa, Leivo yksinkertaistaa kiihdytyskisan kulun.

Watercrossiin hän innostui ensi kertaa jo vuonna 2005.

– Velipoika ajoi sitä ja halusin itsekin kokeilla, Leivo kertoo.

Watercrossiin tuli kuitenkin välivuosia muiden ajajien huoltomiehenä. Uusi innostus syttyi kolme vuotta sitten Ski-Doo-kelkan myötä. Heti alkuun tuli cup-sarjan pronssipokaali ja sen jälkeen kahdesti watercrossin Suomen mestaruus.

Watercross on veden päällä ajettava moottorikelkkojen kiihdytys- ja watercross-kilpailu, jossa voi olla myös hyppyreitä. Kisassa on useita lähtöjä: aika-ajo, ovaali ja A-lähtö. SM-osakilpailuja oli tänä kesänä kolme: Pyhäjärvellä, Hetassa ja Ivalossa.

– Kallis harrastus tämä on, palkka ei kyllä riittäisi, Leivo antaa ison kiitoksen yhteistyökumppaneilleen.

Kisoissa käytettävä korkeaoktaaninen bensiini on kallista ja kelkkaan tarvitaan monia muutoksia: muun muassa ketjukoteloon rypsiöljyä ja polttoainejärjestelmään takaiskuventtiilit.

Kisoissa testataan myös desibelit, joiden on alitettava tietty raja-arvo. Noin 180 kiloa painavan moottorikelkan alusta on säädetty kuljettajalle sopivaksi ja voimansiirron on oltava kohdallaan, että tehot siirtyvät telamatolle.

– Kelkan pitää olla watercrossissa luotettava ja huoltomiehen ja kuskin raittiita, Leivo naurahtaa.

Uppoamisia silti sattuu – ei kuitenkaan usein, sillä kelkka pysyy pinnalla vielä 25 kilometrin tuntivauhdissa.

Leivo edustaa Ylä-Lapin Moottorikelkkailijat ry:tä, jonka riveistä on tullut monta SM-voittajaa.

Leivon mielestä selitys löytyy siitä, että Ylä-Lapissa on paljon kelkkoja ja innostuneita kavereita ja seuralla luvallinen harjoittelupaikka Salmijärvellä, Ivalon ja Saariselän välillä.

– Ja onhan koko lajikin täältä lähtöisin, Leivo huomauttaa.

Pasi Leivo lupaa osallistua watercrossin SM-kisoihin myös ensi kesänä.

– Varmuudella ajan ja haen triplapottia.