Kun Matti Anttonen pääsi ulkoministeriöön töihin, hän kohdisti tietoisesti katseensa itänaapuriin.
"Halusin oppia uutta ja hyödyntää ainutlaatuista mahdollisuutta perehtyä Suomen ulkopolitiikan näkkileipäpuoleen."
Anttoselle ehdotettiin, että hän lähtisi harjoittelemaan Bonniin. "Sanoin, että olisin kiinnostunut menemään Moskovaan. Se sopi hyvin, sillä sinne ei ollut muita halukkaita", Anttonen muistelee.
Venäjän kielen hän oppi vasta paikan päällä, mutta maiden suhteet ja historia ovat kiinnostaneet häntä aina. Kesäkuussa uraputki nostaa aikaisemmin Suomen Washingtonin suurlähetystössä kakkosmiehenä työskennelleen Anttosen Moskovan suurlähetystön ykköseksi. Suurlähettiläspesti on Anttosen ensimmäinen.
Matti Anttonen on pitkän linjan ulkoministeriöläinen. Häntä pidetään erinomaisena virkamiehenä ja ehdottomana Venäjä-asiantuntijana.
Ihmisenä häntä luonnehditaan miellyttäväksi, avarakatseiseksi ja pohdiskelevaksi. Anttonen tunnetaan erityisesti kyvyistään analysoida asioita.
Mikään standardivirkamies Anttonen ei ole, vaan älyllisesti aktiivinen ja todella kiinnostunut tehtävistään. Ihan mikä mies tahansa ei aloitakaan lähettiläänä Moskovassa.
"Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Varmaan kohtuullinen kokemuskin auttoi", Anttonen itse toteaa. Hän pitää hyvänä, että kokemusta kertyi myös Washingtonista sekä Venäjän ja EU:n välisten asioiden hoidosta. Se on hyvä lisäpohja uudessa pestissä.
"On mielenkiintoista ja haasteellista lähteä. Enhän ole koskaan asunut Venäjällä, vaan Neuvostoliitossa. Seurasin neljä ja puoli vuotta sisäpolitiikkaa ja perestroikaa vuoden 1991 elokuun 23. päivään asti, jolloin Neuvostoliiton loppu alkoi."
Anttonen kertoo ajatelleensa tuolloin, ettei elämässä tule koskaan mielenkiintoisempaa aikaa. "Onneksi olin väärässä."
Tuleva suurlähettiläältä on turha tiukata, mikä häntä ihastuttaa tai vihastuttaa venäläisissä. Näille tuntemuksille ei Anttosen mukaan ole diplomaatin työssä sijaa.
"Pitää yrittää ymmärtää, mitä maassa tapahtuu ja välittää siitä kotimaan päättäjille mahdollisimman objektiivinen tieto. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Suomessahan usein sekoitetaan, että ymmärtäminen tarkoittaa myös hyväksymistä, vaikka ne ovat eri asioita."
Hän toivoo, että Suomessa innostuttaisiin opiskelemaan laajemmin Venäjää. Kielen osaaminen auttaa ymmärtämään, mitä suuressa itänaapurissa on tapahtunut ja tapahtuu.
Vaikka työ pitää tulevan lähettilään pitkälti Moskovassa, hän toivoo voivansa kierrellä paljon laajaa maata. "Venäjä on valtavien kontrastien maa. Hyvinvoivassa Moskovassa on hienoja autoja ja kimallusta kauppojen ikkunoissa. Muualta löytyy toisenlaista Venäjää."
Anttosta on "kiva" tehdä venäläisten kanssa työtä.
Venäläisen kirjallisuuden suhteen hän on enemmän lyhyempien klassikkojen, Gogolin ja Tsehovin kuin Tolstoin ja Dostojevskin miehiä. Myös Ilja Petrovin veijaritarina 12 tuolia kolahti.