Washington Edeltäjänsä Bill Clintonin tavoin presidentti George Bush lähtee etsimään rauhanratkaisua Israelin ja palestiinalaisten väliseen selkkaukseen, tosin hyvin erilaisessa tilanteessa ja eri keinoilla. Palestiinalaisviranomaisen johtajan Jasser Arafatin ja pääministeri Mahmoud Abbasin välistä sopua tervehdittiin keskiviikkona Washingtonissa äärimmäisen myönteisenä kehityksenä, kuitenkin sillä varauksella, että se vahvistetaan palestiinalaisten parlamentissa.
Valkoisen talon tiedottaja Ari Fleischer kiitteli kehityksestä Bushia muistuttaen puheesta, jossa Yhdysvaltain presidentti vaati 24. kesäkuuta 2002 palestiinalaisviranomaisen uudistamista, jossa keskeistä oli Arafatin vallan supistaminen ja uuden neuvottelukumppanin löytäminen israelilaisille ja amerikkalaisille.
"Presidentti haluaa nyt hyödyntää näitä muutoksia toimintasuunnitelmassa", Fleischer sanoi. "Se vaatii aikaa ja ponnistuksia, mutta presidentti on päättäväinen, kuten ulkoministerikin."
Keskustellessaan 8. huhtikuuta Tony Blairin kanssa Belfastissa George Bush totesi aikovansa käyttää Lähi-idän selkkauksen ratkaisuun "yhtä paljon energiaa" kuin Ison-Britannian pääministeri on käyttänyt etsiäkseen ratkaisua Pohjois-Irlannin ongelmiin.
Keskiviikkona Valkoisen talon tiedottaja korosti, "miten tärkeä rauha Lähi-idässä on koko maailmalle" ja painotti, että Bush on sitoutunut pääsemään siihen.
Colin Powell kiertomatkalle
Hallituksen johtajien mukaan presidentti on sitoutunut asiaan henkilökohtaisesti, ja sen myötä valmis ottamaan poliittisen riskin. Epäilemättä hän käyttää jatkossakin ulkoministeri Colin Powellia välittäjänään.
Fleischer antoi muun muassa ymmärtää, että Mahmoud Abbas saatetaan ottaa piankin vastaan Valkoisessa talossa, kunhan parlamentti on nimittänyt hänen hallituksensa virkaan. Sen paremmin Arafat kuin kukaan muukaan palestiinalaisjohtaja ei ole päässyt neuvottelemaan Bushin kanssa sen jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentin virkakausi alkoi tammikuussa 2001.
Myös Powellilla on vahvat syyt sitoutua neuvotteluihin ja ottaa riskejä. Tähän saakka Irakin sota on ollut amerikkalaisten silmissä menestys puolustusministeri Donald Rumsfeldille, kun taas ulkoministerille se ei ole tuottanut mitään, ellei pettymyksiä.
Israelilaisten ja palestiinalaisten väliset keskustelut voisivat mahdollistaa sen, että Powell saisi vuorollaan osoittaa, mihin hän pystyy, ja toimia Bushin rinnalla tämän kumppanina samalla tavoin kuin Rumsfeld Irakin kysymyksessä.
Ulkoministeri lähtee piakkoin kiertomatkalle, joka ministeriön antamien epävirallisten tietojen mukaan vie hänet Egyptiin, Jordaniaan, Saudi-Arabiaan, Syyriaan, Jerusalemiin sekä Ramallahiin, jossa sijaitsee palestiinalaisviranomaisen päämaja.
Israelin tukijat Yhdysvalloissa ovat jo lähteneet liikekannalle laatimalla kirjeitä, jotka on allekirjoittanut 84 senaattoria sadasta ja 283 edustajaa 436:sta, joissa Bushia vaaditaan olemaan harhautumatta kesäkuun 2002 puheensa linjalta. Osa republikaaneista on hyökännyt "tiekartaksi" kutsuttua toimintasuunnitelmaa ja EU:n, Venäjän ja YK:n kanssa muodostettua "kvartettia" vastaan.
Valkoinen talo haluaa uskoa, että Israelin pääministeri Ariel Sharon, joka lähetti avustajiaan Washingtoniin 15. huhtikuuta selvittelemään Bushin aikeita, on ymmärtänyt, että nyt kun Yhdysvallat on Irakissa, panokset ovat suuret ja tulokset välttämättömiä.