Etsintäkuulutus: Halutaan takaisin ensisijaisesti elävänä, mutta jos sana ei tehoa, niin sitten kuolleena!
Kalajoella on villin lännen meininki. Jossain akselilla Holmanperä-Meinala märehtii laittomasti 11 emolehmän ja yhden sonnin lauma. Routa ei ole ajanut lehmiä kotiin.
"Elävänä pyydystetystä päästä saa palkkion", lupaa sheriffin virkaa toimittava Heikki Isopahkala, joka vuokrasi porukan kesäksi maisemointihommiin Kalajoen Leton lintutornin alueelle. Omistaja on Juha Pietola Siikajoelta.
Isopahkala on puolitosissaan. Tosissaan siinä, että karkulaiset pitäisi saada kiinni. 600-1 000 kilon lehmän tai sonnin pyydystäminen ei kuitenkaan yksittäiseltä lännenmieheltä onnistu, vaikka olisi millainen lassotaituri tahansa.
"Haluaisin nähdä ukon, joka pitää narun toisesta päästä kiinni. Riskejä elukoita ne ovat", Isopahkala myhäilee.
Nelijalkaiset kantavat sisällään tuhtia eurotukkoa. Tällaisen jalostuskarjan keskihinta on 1 300 euroa per yksilö. Kaiken lisäksi sonni on tehnyt kesän aikana tehtävänsä. Sille on tulossa 11 jälkeläistä.
Kynnys päästää hirvimiehet asialle ja ampua paukku otsaan on iso.
Ruokaa,
lisää ruokaa
Lauma on pakoillut lain pitkää kättä kuukauden päivät. Lehmät toimivat vaiston ja hajuaistin varassa. Kun laidun oli perkattu riittävän tyhjäksi, mieli paloi aidan toiselle puolelle. Vihreämmän ruohon ääreen.
Luonnon monimuotoisuuden tukemiseen kuuluu se, ettei laitumelle saa eläimiä ruokkia.
"Ne kiersivät veteen jatketut aidan viikset. Kerran kesällä käännytimme niitä puolesta välistä jokea takaisin. Vettä oli 2-3 metriä. Siellä ne menivät kuin hirvet."
Isopahkalan mielestä olisi oikeus ja kohtuus, että vankikarkurit saataisiin elävänä takaisin. Siihen tähtää lähitulevaisuudessa järjestettävä jahti, jossa isolla porukalla yritetään ajaa lehmät turvaan. Tulevalta viikonlopulta etsintä kuivui kokoon, sillä ilmassa pitää olla pakkasta ja lunta maassa, jotta toivoa toverien löytymisestä on.
"Ne pitää saada pysähtymään ruokailupaikoille. Nyt ne ovat vain käyneet näykkäisemässä ruokaa, kun maa on vihreänä joka puolella."
Tilanne on Isopahkalalle tuttu, mutta silti uusi. Näin kauan eivät lehmät ole yhtenäkään vuonna olleet hukkateillä.
"Lehmät tekevät luonnolle hyvää, mutta minulle pahaa. Kiusallinen tilanne, kun ne tallovat perunapeltoja ja syövät ihmisten rehupaaleista. On niiden perässä juostu Hiekkasärkilläkin, mutta tämä on kaiken huippu. Henkisesti raskasta", Isopahkala tuhisee.
Isopahkalan sopimus Pietolan kanssa raukesi tänä vuonna. Kesätöissä olevien nautojen kanssa taistelu saa nyt riittää. Ensi kesänä Letolta kuuluu "Bää" eikä "Ammuu".
Nytkin kansalaiset voivat olla huoletta: pakenijat ovat aseettomia ja väkivallattomia. Ellei liukumiinoja lasketa.