Sinuhessa
on jotain Otto Mäkilän maalauksesta Kolmijalkainen mies, tuumaa Mika Waltarin syntymän satavuotisjuhlavuoden näyttelyn Ateneumiin koonnut sekä aiheesta kirjan toimittanut filosofian tohtori Tuula Karjalainen.
Sinuhen pyöri Waltari mielessä, kun kirjailija matkasi 1940-luvulla Turkuun ja Ruissaloon tapaamaan taiteilija Mäkilää.
Waltari oli tutustunut turkulaisen taiteilijan sytyttävään taiteeseen näyttelyissä. Tuolloin Mäkilä ei vielä ollut arvostettu, eikä kovin tunnettu taiteilija. Hän ei myöskään myynyt taidettaan.
Karjalainen kertoo, että Waltari suhtautui ostamiinsa teoksiin ikään kuin rakastaja rakastettuunsa. Niin myös Mäkilän työhön.
"Kolmijalkaisesta miehestä Waltarin tiedetään virkkaneen, että hänelle tuli pakottava tarve, niin kuin rakastajalla voi tulla rakkautensa kohteesta, saada omistaa maalaus."
Kolmijalkaisen miehen, Sinuhen muusan, Waltari ripusti työpöytäänsä vastapäätä. Siinä se oli aina, inspiroimassa, kun kirjailija nosti päätään.
Kaksi vuotta Karjalainen kokosi Waltari-näyttelyä ja ohessa juhlakirjaa. Inspiraatiota Helsingin kaupungin taidemuseota sekä Kiasmaa johtanut Karjalainen ammensi Mäkilästä kuten teki Waltarikin työtä tehdessään. "Jaetaan Mikan kanssa Kolmijalkainen mies", Karjalainen vihjaa.
Tärkein viisikko näyttelyssä ja kirjassa
Waltari oli kiinnostunut suomalaisesta modernismista, ylipäänsä taiteesta. Hän kirjoitti taiteesta, keräsi taidetta, kävi museoissa ja ystävystyi usean eri aikansa taiteilijan kanssa.
"Taide oli Waltarille erittäin tärkeää. Se oli luovuuden lähde ja myös keino parantaa masennusta", Karjalainen kertoo.
Karjalaisen Ateneumin näyttelyyn valitsemat taiteilijat Eemu Myntti, Yrjö Saarinen, Mäkilä, Mauno Markku ja Aimo Kanerva olivat kirjailijalle tärkeimmät, ja juuri ne taiteilijat, joista Waltari myös kirjoitti.
"Olen yrittänyt päästä Waltarin päähän ja aivoihin", Karjalainen kuvailee työprosessiaan ja perustelee valintojaan.
Viisikon lisäksi näyttelyyn on koottu Waltarin kirjan kansia, elokuvajulisteita, kirjajulisteita, katkelmia Waltarin käsikirjoittamista elokuvista sekä Sinuhe-balettia varten suunniteltuja asuja.
Näyttelyyn lainattu muumio muistuttaa Sinuhesta. Muumio on Tarton yliopiston taidemuseosta, sarkofagi Kansallismuseosta.
Waltari briljeerasi kokoelmallaan
Ateneumin näyttelyyn on koottu taidetta myös Waltarin Etu-Töölössä olleen kodin seiniltä. Yhteensä toisen kerroksen näyttelytilaan on koottu 200 maalausta viideltä Waltarin aikalaiselta.
Karjalaisen mukaan Waltari ei koskaan kerännyt taidetta sijoitusmielessä tai vallitsevan muodin tai maun mukaan. Yhtenäisestä kokoelmasta ei voida puhua.
"Waltari briljeerasi sillä, että hänen taideteoksensa eivät olleet minkään arvoisia. Hän briljeerasi myös sillä, että oma taidemaku ei vastannut keskiluokkaista, porvarillista makua", Karjalainen kertoo.
Ei ainoastaan Kolmijalkainen mies työpöydän yläpuolella, vaan ylipäänsä kuvataide ja värit vaikuttivat Waltarin kirjoittamiseen.
Waltari ei Karjalaisen mukaan ihan suoraan kirjoittanut taiteesta, mutta jokaisessa kirjassa lauseiden välissä on taidetta.
"Waltari esimerkiksi puhui köyhän punaisesta", Karjalainen mainitsee yhden esimerkin sadoista eri mahdollisuuksista.
Mika Waltari ja taiteilijaystävät -näyttely on esillä Ateneumissa Helsingissä 18.1.2009 asti.