Andrzej Gwiazda on vastassa jo rappukäytävässä. Hän johdattaa vieraansa pieneen kerrostalokaksioon Gdanskissa. Siellä odottaa vaimo Joanna Duda-Gwiazda, joka polttaa tupakkaa kuin korsteeni.
Pieni kaksio on tungettu täyteen tavaraa ja kirjoja. Asunnossa on ikkunaton keittiö ja parveke. Koti ei ole suuren suuri, mutta näin Puolassa asuvat monet.
Asunnon isäntä on hyväntuulinen: Häntä haastatellaan Solidaarisuus-liikkeestä, joka syntyi Gdanskin Leninin telakan lakosta elokuussa 1980, tarkalleen 25 vuotta sitten.
Insinööri Gwiazda oli yksi lakkojohtajista. Sen hän muistaa erittäin hyvin. "Voisin puhua näistä asioista päiväkausia", hän virnuilee.
Puolan televisio soittaa ja Gwiazda ryntää puhelimeen. Vaimo Joanna arvelee, että televisiotoimittajat haluavat haastatella hänen miestään. Mutta ei, puhelu koskee aivan toista asiaa.
Se on avioparille pieni pettymys. Aina heidät sivuutetaan, kun Puolassa haastatellaan vanhoja Solidaarisuus-aktiiveja.
Walesa sortui tappiomielialaan
Andrzej Gwiazda oli tiukka Solidaarisuus-mies. Hän ajoi kovempaa linjaa kuin liikkeen johtaja Lech Walesa. Solidaarisuuden tie kuitenkin katkesi vuoden 1981 joulukuuhun, jolloin Puolaan julistettiin sotatila. Gwiazda oli vankina kolme vuotta.
Gwiazda ei muistele Walesaa hyvällä. Hän väittää, että Walesa sortui Leninin telakan miehityslakon aikana tappiomielialaan.
Gwiazdan mukaan Walesa sanoi jo muutaman päivän lakon jälkeen työläisille, että lakko täytyy lopettaa ja menetetyt tunnit korvata työnantajalle. "Sitten Walesa ryhtyi laulamaan yksin kansallislaulua. Työläiset olivat päät painoksissa."
Gwiazda ei menetä hyväntuulisuuttaan ikävästä muistosta huolimatta. Olihan Leninin telakan lakko yksi hänen elämänsä kohokohdista. Tavalliset miehet ja naiset saavuttivat Gdanskissa jotain hyvin epätavallista: He onnistuivat lyömään luun kurkkuun pelätylle kommunistivallalle. Ehkä Gwiazdakin virnuilee juuri tämän vuoksi, voitokkaille muistoille.
Vieraita tulee lisää Gwiazdan pieneen kaksioon. Solidaarisuuden historiaa tutkiva nainen saapuu kylään haastattelemaan Joannaa. Nainen ja Joanna siirtyvät toiseen huoneeseen, Joanna polttelee yhä savuketta. Vaimollakin on sanansa sanottavana, olihan hänkin liikkeen aktiivi.
"Kerron toimittajalle jutun, jos hän vain haluaa", Gwiazda lupaa yhtäkkiä. Totta kai toimittaja haluaa.
Gwiazda neuvotteli lakon aikana varapääministeri Mieczyslaw Jagielskin kanssa kahden suuressa salissa. Miehet tulivat saliin eri ovista. Sanaakaan sanomatta Jagielski osoitti Gwiazdalle pöydän. Gwiazda osoitti pöydän päällä olevaa lamppua ja viittoi toista pöytää. Siihen miehet istuutuivat mitään puhumatta.
"Halusin katsoa, oliko pöydässä mikrofoneja. Kallistin pöytää ja yhtäkkiä tunsin, että pöytä nousi tasaisesti. Jagielski oli tehnyt täsmälleen saman tempun kuin minäkin. Silloin tiesin, että Jagielskiin voi luottaa."
Jagielski-parka joutui kuitenkin koville telakkatyöläisten käsissä. Päästäkseen pois telakalta Jagielskin oli pakko kontata portin alta.
Puolassa monet elävät nälässä
Gwiazdan ja Walesan tiet erkanivat lopullisesti1989, kun kommunistien oli pakko ryhtyä niin sanottuihin pyöreän pöydän neuvotteluihin siihen asti kielletyn Solidaarisuuden kanssa.
Gwiazdan mukaan Walesalla ei ollut oikeutta edustaa Solidaarisuutta neuvotteluissa. Gwiazda sanoo, että pyöreän pöydän neuvotteluissa syntynyt uusi vapaa Puola on maa, jossa monet eivät saa edes riittävää ravintoa. Puolan markkinatalous alkoi kaaoksella jätti-inflaatioineen. Yrityksiä kaatui ja ihmisiä jäi työttömiksi. Työttömyys on yhä Puolassa 20 prosentin luokkaa.
Pyöreän pöydän neuvottelijat järkkäsivät toisilleen vain pomonpaikkoja, Gwiazda lisää.
Kuka Puolaa hallitsee? Kommunistisessa Puolassa vallassa oli nomenklatura, eliitti, joka nautti monenlaisista eduista.
"Puolaa hallitsevat ne, jotka onnistuivat varastamaan maan kansallisomaisuuden", Andrzej Gwiazda sanoo, ei enää niin hyväntuulisesti. Sanojaan hän ei sen tarkemmin selitä.