Onko korkeimman hallinto-oikeuden päätös Vuotoksen allashankkeen hautaamisesta niin pyhä, ettei luontoarvojen vuoksi kaadettua suunnitelmaa voitaisi missään olosuhteissa arvioida vielä uudelleen?
Jos asiaa kysytään luonnonsuojelijoita ja altaan vastustajilta, Vuotos on lopullisesti haudattu.Tällä hetkellähän vuosikymmeniä kestäneen kiistan on juridisesti katsottu päättyneen korkeimman hallinto-oikeuden kielteiseen allaspäätökseen joulukuussa 2002. Kauppa-ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on kuitenkin eri mieltä.
Maakunnalliset päättäjät Lapissa iloitsevat keskustalaisen ministerin aikomuksesta tarkastella myös Vuotosta samassa yhteydessä, kun kaikki kivet käännetään vesivoiman lisärakentamiseksi. Ministeriössä tehtävä selvitys lähtee siitä, että Suomen on hyödynnettävä vesivoiman lisärakentamismahdollisuudet päästäkseen Kioton ilmastosopimuksen mukaisiin hiilidioksidipäästöihin. Haaste on kova, sillä Suomi oli sovituista rajoista viime vuonna jäljessä vielä 17 prosenttia.
Jos uutta päästötöntä energiakapasiteettia ei saada aikaan, suomalaiselle energiatuotannolle ja teollisuudelle on tulossa tarvittavien päästöoikeuksien vuoksi lähivuosina mittava lasku.
Pekkarisen aikomus nostaa Vuotos uudelleenarvioitavaksi on rohkea sen vuoksi, että asiasta on kiistelty kolmisenkymmentä vuotta ja hanke on välillä haudattu ja välillä nostettu pystyyn. Jokainen järkevästi ajatteleva ja energiapolitiikkaa seuraava ymmärtää kuitenkin, että Pekkarinen toimii tosiasioiden edessä; ilmastosopimukset on tehty ja sen ehdot on täytettävä. Vuotos olisi niiden täyttämisessä yksi osa.
Pekkarinen todennäköisesti luottaa valmisteilla olevan vesilain muutoksen antamaan mahdollisuuteen. Lakimuutoksessahan esitetään, että arvoja ja ideologisia asioita koskevissa suurissa ympäristöhankkeissa sallittavuusratkaisun tekisivät tuomareiden sijasta poliittiset päättäjät. Muutos on oikean suuntainen, koska poliittiset päättäjät ottaisivat mahdollisesti tuomareita paremmin huomioon hankkeen kokonaisvaikutukset.
Tämänhetkisen tilanteen perusteella arvioituna energiapoliittisia kokonaisvaikutuksia ei todellakaan ole otettu huomioon. Nythän Tampereen kaupungin tarvitsema energiamäärä jätetään Vuotoksessa hyödyntämättä kun samalla viedään Suomea yhä riippuvaisemmaksi Venäjän ydinsähköstä ja pohjoisten naapuriemme vesivoimasta. Suomeen ostettava itäsähkö tuotettaisiin kaiken lisäksi Sosnovi Borin ydinvoimalassa, joka Säteilyturvakeskuksen asiantuntijoiden mukaan ei perusteellisesti korjattunakaan täytä länsimaisia vaatimuksia.
Vuotoksen hautaamisen yhteydessä valiteltiin menetettyjä mahdollisuuksia Itä-Lapissa, kun satoja henkilöitä useiksi vuoksi työllistävät työt katosivat piirustuspöydiltä yhdellä päätöksellä. Tuolloin ei vielä tiedetty, että samasta syystä menetetään myös jo nykyisiä työpaikkoja. Puolestapuhujat ovat olleet vähissä, kun Kemijoki Oy irtisanoi 52 työntekijäänsä todettuaan, ettei allasta sittenkään rakenneta.
Viime päivien uutiset toivottomuudesta ja turhautuneisuudesta Itä-Lapissa ovat vakavaa kuultavaa. Työpaikkojen puutteen sanotaan olevan suoraan kytköksissä syrjäytymiseen ja sitä seuraaviin ilmiöihin. Väkivaltaiset teot, itsemurhat ja alkoholisoituminen viestivät siitä, että ihmisillä on paha olla.
Vuotos ei ole tietenkään ratkaisu työttömien tämänhetkiseen hätään, mutta se loisi edes pientä uskoa vähän kauemmaksi.