Yleensä edeltäjän neuvot ovat hyviä. Yhtä yleisesti seuraaja ei kuuntele edeltäjänsä oppeja ja viisauksia. Esko Aho neuvoi ennen vaaleja Anneli Jäätteenmäkeä jättämään Irak-kortin sivuun. Jäätteenmäki ei neuvoja ottanut varteen ja loppu on historiaa.
Irak-kortilla ei näytä olleen ratkaisevaa merkitystä vaalimenetykselle. Kaiken lisäksi Irak-jupakan jälkipyykki teki Suomen ensimmäisen naispuolisen pääministerin valtakaudesta ennätyslyhyen.
Lisäajan ottaminen Juhannuksen yli uuden pääministerin valitsemiseksi on on järkevää. Tarvitaan tuumaustauko.
Irak-vuodon eri vaiheista löytyy monta eriskummallista piirrettä. Anneli Jäätteenmäki tarttui Irak-korttiin vaalikamppailun siinä vaiheessa, jossa kepu oli rinnan mitan edellä demareita kannatusmittauksissa. Epäselväksi on jäänyt miksi Jäätteenmäki otti tässä asemassa riskin.
Me emme saa koskaan tietää olisiko kepu voittanut vaalit ilman Irak-jupakkaa, mutta sen minkä voimme puolueiden kannatusmittauksista lukea kertoo, että Anneli Jäätteenmäen yllättävällä ja rohkealla operaatiolla ei ollut sanottavaa vaikutusta vaalien lopputulokseen. Itse asiassa kepun etumatka demareihin oli hieman suurempi ennen Irak-kortin käyttöä kuin itse vaaleissa. Vaaleissahan kannatuseroksi jäi vaivaiset 6 000 ääntä ja 0,2 prosenttiyksikköä.
Toisaalta on syytä muistaa, että ilman Irak-keskustelua koko vaalien alla käyty pääministerikisa olisi saanut toisen luonteen. Kepussa tiedettiin, että ärsytetty Lipponen ei ole lapsille sopivaa katsottavaa. En yhtään ihmettelisi vaikka kepun kampanjamaakarit hakivat televisioruutuihin asetelmaa, jossa iso mies ärhentelee pienelle naiselle.
Istuvalla pääministerillä on asiantuntemus puolellaan. Tätä etulyöntiasemaa Lipponen ei vaalikeskusteluissa päässyt käyttämään, kun aika käytettiin Irakia koskevaa jankuttamiseen.
Irak-keskustelun jälkipyykissä on ollut mielenkiintoisia ja yllättäviä käänteitä. Politiikan seuraajia hämmensi kepun taustavaikuttajien toiminta. Pääministerin erityisavustajan Timo Laaninen kirjoitti keskeisille kepuvaikuttajille kirjeen, jossa hän varoitti keikuttamasta venettä. Mikäli hallitus kaatuu joutuu kepu oppositioon jyrisi pääministerin ykköskuiskaaja. Pääministerin esikunnasta heitetty kasapanos räjähti kuitenkin käsiin.
Laanisen kirje oli huonosti harkittu: erityisavustajalta karkasi mopo ja selvää on, ettei paimenkirjettä lähetetty ilman pomon hyväksyntää. Viimeistään tässä vaiheessa oli selvää, että hallituskriisi oli alkanut.
Hieman erikoinen oli myös puoluesihteeri Lankian terhakkuus kepun kokousasiakirjan vuotajan selvittämiseksi. Samaan aikaan kun puheenjohtaja Jäätteenmäki vielä kiisti koko pöytäkirjan olemassaolon, puoluesihteeri totesi, että asiakirja on aito. Politiikan katsomoon operaatio näytti rumalta puheenjohtajan ylikävelyltä.
Kaikissa hallituspuolueissa vallan veteen piirretty rajalinja kulkee puheenjohtaja-ministerin erityisavustajan ja puoluesihteerin välillä. En tiedä lähihistoriasta puoluetta, jossa näiden kahden sisäpiirin vallankäyttäjän päät eivät olisi jossain määrin kolisseet yhteen. Kyse on siitä, ken puolueissa käyttää puheenjohtajan ohella valtaa. Kepussa asia ei ole nyt epäselvä: puoluesihteeri Lankialla on nyörit hyppysissään.
Demareiden sisällä on kaksi leiriä: punamulta- ja sinipunaporukka. Jälkimmäisen kärkihahmo on puheenjohtaja Lipponen. Missään vaiheessa ei liene jäänyt epäselväksi mikä hallituskoalitio olisi ollut Lipposen mieleen. Demareissa valtaan nousi punamultaporukka, jonka asemat Jätteenmäen vaikeuksien kasvaessa heikkenivät. Lipponen ei ole unohtanut vaalikampanjan aikana epäoikeudenmukaisena pitämäänsä kohtelua. Hän on antanut myös kiukkunsa näkyä. Ja se tulee näkymään myös jatkossa.
Kepussa on paljon muitakin kuin Hannu Takkula, jotka kulkevat kädet nyrkissä ja kivet kengissä hallitusratkaisun jälkeen. Paineet Jäätteenmäen syrjäyttämiseen kasvoivat.Hänestä muodostui kepulle henkilökohtainen ongelma. Kepun kannatusluvut laskevat: jo nyt demarit ovat selvästi suurin puolue. Demareiden ja kokoomuksen varaan rakentuvan hallituksen todennäköisyys kasvoi jokaisen uuden paljastuksen jälkeen.
Politiikassa pätevät samat katujen lait kuin arkielämässäkin: valehdella saa, mutta siitä ei saa jäädä kiinni. Kenellekään ei ole epäselvää, että Jäätteenmäki valehteli ja jäi kiinni. Tämä rassasi Jäätteenmäen psyykettä.
Presidentti-instituution sotkeminen soppaan ei osoittanut Jäätteenmäeltä pääministerillistä harkintaa. Ei se ole sopivaa edes oppositiojohtajalle. Jos Halonen olisi tämän selvästi ilmaissut, pääministeri olisi mennyt vaihtoon täysin riippumatta siitä mitä valtiosääntö presidentin valtaoikeuksista sanoo.
Ennen eilistä oli kolme vaihtoehtoa. Pääministeri pyytää eroaa, jolloin koko hallitus eroaa ja uusi hallitus nimitetään entiselle pohjalle. Ministerilista on muutoin lähes sama, mutta pääministerin nimi - ja ehkä myös puoluekanta - vaihtuu. Toinen mahdollisuus olisi ollut, että hallitus eroaa ja uusi hallitus rakennetaan demareiden ja kokoomuksen varaan tarvittavilla apupuolueilla höystettynä. Pääministerin nimi olisi siinä tapauksessa ollut Lipponen ja etunimi ei olisi ollut Päivi. Nyt hallitus jatkanee nykyisellä kokoonpanolla hieman ontuen matkaansa.
Politiikka on niin ihmeellistä, että viimeinen vaihtoehto toteutunee. Demarit olivat ratkaisijan paikalla. Poliittisesti haavoitettu Jäätteenmäki ei enää sinnittele hallituksen johdossa. Jokaisen uuden mielipidemittauksen jälkeen poksahtelevat kuohuviinipullot demareiden jyhkeässä puoluetalossa Helsingin Hakaniemessä.