Petri Rouvinen, Pentti Vartia ja Pekka Ylä-Anttila ovat kirjoittaneet kiehtovan oppaan pitkälle aikamatkalle. Sen nimi on lyhyesti ja ytimekkäästi: Seuraavat sata vuotta. Kirja räväyttää silmät auki ja panee aivonystyrät liikkeelle.
Harvoin törmää niin stimuloiviin ja helppolukuisesti huikeita perspektiivejä avaaviin kirjoihin kuin on tutkijakolmikon tuore teos, jonka teollisuuden työnantajat tilasivat Etlalta äskeisiin satavuotisjuhliinsa. Tekijät ovat kahlanneet kirjaansa varten läpi kunnioitettavan määrän tuoretta kirjallisuutta maailmalta. He ovat myös koonneet siihen tietoja Etlan omista tutkimuksista ja tehneet uusia selvityksiä.
Kolmikko hakee vastausta kysymykseen, miltä maapallo näyttää sadan vuoden kuluttua ja millainen paikka pienellä Suomella on sen pinnalla. Onko Suomea enää edes olemassa? Sata vuotta on pitkä aika, ja tulevaisuuden ennustaminen käy luonnollisesti sitä vaikeammaksi, mitä pitemmälle ajassa eteenpäin siirrytään.
Kirjan näkökulma on paitsi futuristinen myös taloudellinen ja talouspoliittinen. Ja kuten arvata saattaa, kurkistusta tulevaisuuteen ei tehdä vain nostamalla silmät sadan vuoden päähän. Kaikki arviot tulevasta pohjautuvat menneisyyden varaan. Sen takia kirjan tosiasiallinen perspektiivi on kolmesataa vuotta. Kaksisataa vuotta taakse- ja sata eteenpäin.
Juuri tuo perspektiivin laajuus ja suuret linjat tekevät teoksesta kiehtovan niille, jotka eivät pohdi näitä kysymyksiä ammatikseen. Yleensähän itse kunkin ajatus suuntautuu vain muutaman vuoden päähän. Menneisyyttäkään ei yritetä hallita pitemmälle kuin mihin oma muisti kantaa. Loput on pakko selvittää historiankirjoista.
Maailma mullistuu melkoisesti sadassa vuodessa, ja sen nykyiset talouden rakenteet muuttuvat perusteellisesti. Vauraiden Euroopan maiden ja Amerikan rinnalle uusiksi globaalin maailman taloudellisiksi jättiläisiksi nousevat muun muassa Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjäkin. "Seuraava vuosisata on Aasian", kirjoittajat siteeraavat taloustieteen nobelistia Robert E. Lucasia, joka sai maailman arvostetuimman palkinnon makrotaloudellisten mallien kehittämisestä. Köyhä ja jälkeenjäänyt itä kuroo yhdessä etelän kanssa lännen ja pohjoisen etumatkan kiinni, ja suuret elintasoerot poistuvat maailmasta sadassa vuodessa.
Kirjassa arvioidaan ranskalaistutkimukseen vedoten, että vuonna 2050 niin sanotun rikkaiden G--7-maiden ryhmän muodostaisivat Kiina, Intia, Etelä-Korea, Japani, Yhdysvallat, Saksa ja Britannia. Nyt siihen kuuluvat vain kolme viimeksi mainittua maata. Kiinasta tulee lähes Yhdysvaltain veroinen tekijä maailmantalouteen.
Aasian nousu voi kuulostaa pahaenteiseltä pienessä Suomessa, joka jo kärsii nyt tuotannon siirrosta ulkomaille. Kehitysvisio kun viittaa siihen, että niin sanottu Kiina-ilmiö vain voimistuu lähivuosina ja vuosikymmeninä.
Niin se tekeekin, mutta on lohdullista lukea, ettei se tarkoita Suomelle kohtalonomaista näivettymistä. Euroopan maat menettävät suhteellista etumatkaansa, kun niiden talous kasvaa Aasiaa hitaammin, mutta Aasia ei näyttäsi ajavan ohi sadassa vuodessa. Suomikaan ei putoa kelkasta, jos se vain ymmärtää, miten maailman megatrendeihin pitää vastata.
Kirjan yksi kiintoisa ja uskottavalta tuntuva arvio kuuluu, ettei suhteellisen edun periaate maailmantaloudessa häviä minnekään, ja siinä on Suomenkin mentävä aukko. Edelleenkin on mahdollista edistää maa-, alue- ja yrityskohtaisia kilpailuetuja luomalla tiettyyn alueen tai organisaatioon sidottuja ylivoimaisia ja erikoistuneita tuotannontekijöitä, kirjassa todetaan.
Mitä se sitten tarkoittaa? Tarvitaan toimiva infrastruktuuri, korkea teknologian ja koulutuksen taso sekä muutoksiin herkästi reagoiva mutta vakaa talouspoliittinen ympäristö. Pienessä maassa on mahdollista toimia joustavasti ja nopeasti niin, että nuo elementit turvataan. Pitää myös löytää se, missä olemme hyviä.
Aivan yhtä lohdullinen on arvio, ettei tieto- ja viestintäteknologia (ict) ole kuin vasta elinkaarensa alussa, vaikka Oulussakin tuntuu välillä, että huipputeknologiasta on imetty parhaat tehot ulos 25 vuodessa ja että sen veto on hiipunut ja arkipäiväistynyt.
Ict:n vaikutuksista on kuitenkin nähty kirjan mukaan vasta jäävuoren huippu, vaikka ict on jo nyt vaikuttanut maailman talouskasvuun voimakkaammin kuin sähkö aikoinaan. Ict:n vaikutukset organisaatioihin, uusiin tuotteisiin ja toimintatapoihin ovat kuitenkin vielä näkemättä, ja kun tämä prosessi leviää koko maailmaan, kuten sähkölle kävi aikoinaan, edessä on pitkä kasvun aika ja suuret mahdollisuudet. Niitä pitää vain osata hyödyntää.
Maailman väkiluku kohoaa yhdeksään miljardiin, mutta kääntyy sitten laskuun. Suomalaisia voi olla sadan vuoden kuluttua 5--6 miljoonaa. Heidän elinikänsä pidentyy kymmenellä vuodella ja eläkeikänsä nousee 70 vuoteen.
***
Viikko huipentuu vaaleihin ja uuden formulakauden alkuun. Lauantain Taloussanomat osui naulan kantaan otsikoimalla: sinivalkoinen formulasirkus. Ilmaisu viittasi Kimi Räikköseen, Heikki Kovalaiseen ja Nico Rosbergiin. Hypetystä on vaikea estää, mutta voitaisiinko sopia, ettei Kimistä tehdä mestaria ennen kuin hän on ajanut yhtään kierrosta kilpaa Ferrarilla.