Taistelu Vuotoksen altaasta on lopullisesti ohi. KHO asetti luontoarvot tärkeämmiksi kuin Lapin elinolojen kehittämisen, työpaikat ja puhtaan energian.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös oli viimeinen niitti kolme vuosikymmentä kestäneelle Vuotoksen allaskiistalle. KHO ei antanut lupaa tekojärven ja voimalaitoksen rakentamiselle, vaan piti voimassa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen, jolla Pohjois-Suomen vesioikeuden myöntämä lupa tekoaltaalle kumottiin.
KHO:n mukaan hankkeen vaikutukset olisivat huomattavina ja laajalle ulottuvina vahingollisia alueen ympäristölle ja luonnonarvoille. KHO korostaa, että muutokset allasalueella olisivat pysyviä, syvällekäypiä ja laaja-alaisia.
Päätöksen kanssa Lapissa on nyt elettävä. Luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin Lapin taloudellinen hyvinvointi, uudet työpaikat ja puhdas energia. Vuotos on jakanut lappilaiset jyrkästi kahteen leiriin. Sovinnonteko voi kestää toiset kolme vuosikymmentä.
Vuotoksen allasalue on vuosikymmenten aikana tyhjentynyt niin, että siellä on enää vain yksi asuttu talo. Muut asukkaat ovat myyneet kotitalonsa Kemijoki-yhtiölle.
Allasalueen kunnat, Pelkosenniemi, Salla ja Savukoski, ovat ajautuneet vaikeuksiin, kun ihmiset ovat jättäneet kotiseutunsa. Lapin matkailuun Vuotoksen säilymisellä ei ole juuri merkitystä. Samanlaisia luontoarvoja paremmissa maisemissa on Lappi täynnä.
Päätöksenteko Vuotos-asiassa ei ole kunniaksi kenellekään. Epävarmuus alkoi jo 1960-luvulla Kemihaaran altaan nimellä. Lokan allas valmistui 1967 ja Porttipahdan kolme vuotta myöhemmin. 1970-luvulla suuri Kemihaara vaihtui pienemmäksi Vuotokseksi. Voimayhtiö suunnitteli allasta, mutta poliittiset päättäjät eivät rohjenneet tehdä rakentamispäätöstä, kun altaan vastustajat järjestäytyivät ja aktivoituivat.
Vuonna 1982 kauppa- ja teollisuusministeri esitteli Kemijoki-paketin, jolla Ounasjoki piti rauhoittaa ja Vuotos rakentaa. Mieli kuitenkin muuttui, kun kansalaisten vastustus paisui. Ounasjoen rauhoittaminen sidottiin lakiin, mutta myös Vuotoksesta tehtiin kielteinen päätös hallituksen iltakoulussa 14.9.1982. Virallisesti hallitus päätti asiasta seuraavana päivänä.
Rauhaa Vuotos-alueelle ei kuitenkaan saatu. Vuonna 1992 valtioneuvosto antoi Kemijoki Oy:lle luvan ryhtyä valmistelemaan allasta. Yhtiö jätti samana vuonna rakennuslupahakemuksen, jonka Pohjois-Suomen vesioikeus hyväksyi 2000. Seuraavana vuonna Vaasan hallinto-oikeus kumosi vesioikeuden päätöksen. Nyt KHO pysytti hallinto-oikeuden päätöksen voimassa.
Vuotos-hankkeen kariutumisen myötä toiveet työpaikoista ja verovaroista haihtuivat allasalueella ilmaan. Rakennustyö olisi työllistänyt 500 henkilöä 4-5 vuoden ajan kunnissa, jotka kärsivät suurtyöttömyydestä. Allas olisi antanut uutta uskoa kuntien kehittämiseen. Nyt valtion on tultava apuun, koska kuntien varat eivät kohta enää riitä edes peruspalvelujen ylläpitoon.
Vuotos-päätöksen jälkeen on selvää, ettei Suomessa rakenneta lisää vesivoimaa. Vuotos olisi ollut sähköntuotantokapasiteetiltaan noin viisi prosenttia ydinvoimalasta ja tyydyttänyt 150 000 kotitalouden sähkön tarpeen.
Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäreen mukaan maan energiahuollon kannalta allasta olisi tarvittu, olisihan Vuotoksen sähkö ollut hyvää säätövoimaa, saasteetonta ja uusiutuvaa. Kuivan kesän ja aikaisen talven takia sähköä tuodaan nyt "johdot punaisina" ja hiilivoimaloita ollaan ajamassa ylös. Ilmansuojelun kannalta ollaan ajautumassa ojasta allikkoon.