Koulu ei ole muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa yhtään. Näin arvioi Nuorisotutkimusverkostolle tutkimusta tehnyt Petri Paju, joka palasi yhdeksännelle luokalle lähes kolmekymmentä vuotta oman peruskoulunsa päättymisen jälkeen.
Ei sitä voi unohtaa, mitä kellon soiminen tai pistokoe tarkoittaa. Uudet havainnot liittyivät lähinnä tekniikan kehittymiseen: On tullut ATK-luokat ja oppilaille kännykät. Pajun aikana oli kirjoituskoneet ja opettajainhuoneessa kaksi lankapuhelinta.
Hän ei kuitenkaan pidä huonona sitä, että koulumaailma ei ole muuttunut. "Kun kerran on kyse yleissivistävästä koulusta, jokaisen trendin perässä ei tarvitse juosta. Minusta on arvo sinällään, että koulussa on jotain pysyvää."
Hänestä isot luokkakoot myös rajaavat melkoisesti mahdollisuuksia muuttaa opetusta. Koska opettaja ei tiedä, mitä jokaisen oppilaan päässä liikkuu, ainoa vaihtoehto on paukuttaa oppi päähän "hauki on kala" -tyyliin.
Jos Paju voisi elää oman ysiluokkansa uudelleen, hän tekisi läksyt. "Erityisesti ruotsin opiskeluun suhtautui miten suhtautui, ja siitä on seurannut iso lasku maksettavaksi aikuisiässä."
Hän yritti jonkin verran paukuttaa kielen opiskelun merkityksestä nykyteineille. ´"?Tulokset eivät olleet kaksisia. Nekin, jotka suhtautuvat kouluun myötämielisesti, eivät arvosta ruotsia tänä päivänä kovin paljon."