Jokelan koulusurmien vuosipäivän alla poliisi kertoi estäneensä ilmeisesti pitkälle valmistellun, Jokelan ja Kauhajoen kaltaisen kouluiskun. On mahdollista, että aikomuksen jäljille päästiin aivan viime hetkillä.
Ei tarvitse erikseen korostaa, miten tärkeää työtä poliisi on tehnyt. Mitään yksityiskohtia ei ole ymmärrettävistä syistä paljastettu, mutta tapaus on aivan oikein nostanut esiin lainsäädäntöön liittyvän ilmeisen ongelman. Vaikka joku suunnittelisi tuhoisaa sarjamurhaa, hän ei nykylakien mukaan ole syyllistynyt rangaistavaan tekoon.
Sama koskee monia muitakin rikoksia: teon yritys on rangaistavaa, valmistelu ei.
Tämä tosiasia sopii vaikeasti yleiseen oikeustajuun, ja poliisillekin se tuottaa paljon käytännön ongelmia. Oikeusministeri Tuija Braxin mukaan lainmuutos on ollut esillä, ja vaihtoehtoja pohditaan työryhmässä. On löydettävä jokin määritelmä siihen, missä vaiheessa rikosta valmistellaan ja missä ei.
Lain muuttamiselle on selvä tarve, sillä poliisi ja oikeuslaitos tarvitsevat lisää työkaluja tehdäkseen työtään. Nyt tilanne on se, että hetken typerästä mielijohteestakin tehty koulu-uhkaus on rangaistavaa, mutta joukkosurman tietoinen valmistelu ilman esitettyä selvää uhkausta ei ole.
Jokelan ja Kauhajoen kaltaisten tapahtumien estäminen ei silti edelleenkään voi jäädä vain poliisin harteille tai lainsäädännön muuttamisen varaan - eikä myöskään vain lähipiirin vastuulle. Jokelan ampujan vanhempien haastattelu MTV3:ssa kuvasi koskettavasti sitä, kuinka synkät aikeet voi pitää isältä ja äidiltä täysin piilossa.
Oleellista on kuitenkin myös, että vanhemmat olivat jääneet sitä ennen ongelmineen yksin, ilman pyytämäänsä apua. Pitkään koulukiusatulla pojalla oli todettu paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta nuorisopsykiatriseen hoitoon tai terapiaan ei ollut pääsyä. Lääkäri piti oireita lievinä, ja jonot olivat pitkät.
Toisin sanoen mitään ammattiapua ei kyetty tarjoamaan, vaikka vanhemmat sitä lapselleen hakivat.
Eri puolilla Suomea kuntapäättäjät laativat parhaillaan talousarvioita, useimmiten hyvin tiukoissa oloissa. Vuosi Jokelan jälkeen sopii muistaa, kuinka paljon nuorison mielenterveystyön tärkeydestä on vuoden mittaan puhuttu. Resurssien säästäminen väärissä paikoissa voi käydä todella kalliiksi. Siinä on kyse paljon laajemmasta asiasta kuin nyt puheena olevista koulusurmista. Jos elämisen pohja järkkyy nuoruusiässä, siitä on myöhemmin vaikea ponnistaa kovalle alustalle.
paakirjoitus@kaleva.fi