Vihanti-Helsinki Vuorovaikutusterapiasta on saatu hyviä kokemuksia huostaanotettujen lasten hoidossa..
"Tutkimuksen tulokset ovat kannustavia sekä lapsille että lapsikylävanhemmille. Lapsi saa hoivasta terapeuttisen kokemuksen ja lapsikylävanhempi suoraa työnohjausta", kertoo SOS-lapsikylä ry:n johtava psykologi Hilkka Niemelä.
Vuorovaikutuksen vahvistumista seurattiin projektissa kyselyillä, joihin vastasivat SOS-lapsikylävanhempien lisäksi lasten opettajat ja päiväkotien henkilökunta.
Vanhempien mukaan terapiassa olleilla lapsilla on ollut hoidon jälkeen selvästi vähemmän ongelmia kuin ennen hoitoa, ja vanhemmat itse kokivat saaneensa projektista apua hoivissaan olevien lasten kohtaamiseen ja vuorovaikutuksen luomiseen.
Theraplay-projektissa oli mukana kaksikymmentä lasta neljästä SOS-lapsikylästä. Iältään lapset olivat 4-14-vuotiaita.
Projektin vaiheista kirjoitettu "Kuinka yhteys löytyy?" -raportti julkistettiin Helsingissä maanantaina. Raportin ovat kirjoittaneet Theraplay-terapeutit erityislääkäri Jukka Mäkelä ja erikoissairaanhoitaja Ilona Vierikko.
Huostaanottoja yhä enemmän
Valtakunnallisille lastensuojelupäiville viime viikolla osallistuneen Vihannin SOS-lapsikylän kylänjohtajan Kaisu Pelkosen mukaan lastensuojelun kannalta tilanne ei näytä hyvältä.
"Huostaanottojen määrä on lisääntynyt. Perheiden hyvinvointi ei yrityksistä huolimatta ole parantunut huostaanottojen kannalta asiaa katsottuna", Pelkonen perustelee.
Huolestuttavana Pelkonen pitää sitä, että lasten kokemukset ovat yhä rankempia - lapset ovat nähneet paljon enemmän ja entistä vakavampia asioita. Lastensuojelupäiviltä tuliaisina on myös selkeä kannanotto nykyiseen alkoholiveropolitiikkaan. Ongelmana on lastenkin alkoholijuomien käytön siirtyminen entistä vahvempiin aineisiin.
Pelkonen näkee nykyisessä menossa hyvänä piirteenä sitä, että asioista ja ongelmista puhutaan enemmän. Silloin olisi mahdollista ehkä saada jotakin myönteistäkin aikaan.
"Lasten kanssa toimittaessa on aina toivoa, vaikka tilanne näyttäisi kuinka synkältä. Lapset ovat positiivinen voimavara."
Tällä hetkellä Vihannin SOS-lapsikylään on sijoitettuna 25 lasta ja työntekijöitä on parikymmentä. Pelkonen on erittäin onnellinen siitä, että työntekijät ovat innostuneita, kiinnostuneita ja sitoutuneita työhönsä.
Kylässä on Pelkosen mukaan menossa tietynlainen sukupolvenvaihdos. Nuoria on lähdössä maailmalle ja uusia lapsia on tulossa. Lapsikylätoiminnassa on useimmiten kysymys pitkäaikaisista sijoituksista - lapset tulevat yleensä alle kouluikäisinä ja lähes kaikki lähtevät pois aikuisina. Keskimääräinen sijoitusaika on toistakymmentä vuotta.
"Pitkäaikaiset sijoitukset antavat paremmat mahdollisuudet pysyviin vaikutuksiin - siinä pystyy ihan eri tavalla rakentamaan, suunnittelemaan ja visioimaan tulevaisuutta."
Theraplay-terapiaa jatketaan Pelkosen mukaan projektin päättymisen jälkeenkin. Uusien toimintatapojen etsiminen kertoo Pelkosen mukaan halusta oppia uusia asioita ja lähteä uusiin asioihin mukaan.
Kodinomaisuus on SOS-lapsikylätoiminnan yksi tärkeimmistä kulmakivistä. Yksi toimintamallin eduista on se, että lapsikylä toimii hieman enemmän yhteisönä, jossa naapurista on helpompi hakea tukea ja vastuuta jakaa useamman ihmisen kesken. Käytännön työstä on Pelkosen mukaan noin 99,9 prosenttia arjen pyörittämistä, jossa vain pitää ottaa huomioon erilaiset taustat ja lähtökohdat.
