Vuorotteluvapaajärjestelmää jatketaan viidellä vuodella. Työministeri Tarja Filatovin (sd.) ja työmarkkinakeskusjärjestöjen keskiviikkona hyväksymässä kompromississa nostettiin pitkään työelämässä olleiden vuorotteluvapaakorvauksia, mutta toisaalta pysytettiin järjestelmä yhä määräaikaisena.
Sopimuksen mukaan vuorottelukorvaus nousee ensi vuonna 80 prosenttiin vuorottelijan työttömyyspäivärahasta, jos vapaalle jäävällä on takanaan vähintään 25 vuoden työhistoria. Muilla korvaus pysyy ennallaan eli 70 prosentissa.
Ehdot pysyvät
lähes ennallaan
Muutoin vuorotteluvapaata esitetään jatkettavaksi niillä ehdoilla mitä keväällä työnsä päättänyt kolmikantainen työryhmä esitti. Vapaalle lähtijällä pitäisi siis jatkossa olla takanaan kymmenen vuoden työhistoria sekä entiseen tapaan vähintään vuosi töitä sen työnantajan leivissä, josta hän jää vapaalle.
Työhistoriaan laskettaisiin osin mukaan myös perhevapaat ja asevelvollisuusaika, jos työsuhde on ollut sinä aikana voimassa.
Sijaista valittaessa annettaisiin etusija nuorille ja korkeakoulu- tai ammattitutkinnon äskettäin suorittaneille sekä pitkäaikaistyöttömille. Ellei työvoimatoimistosta löydy tällaista henkilöä, sijaiseksi pitäisi palkata työtön, jonka työnsaannin tarve on muun muassa ammattitaidon ylläpidon ja toimeentulon kannalta suurin.
Vuorotteluvapaan jatkoa koskeva lakiesitys valmistellaan niin, että uusi laki ehtisi voimaan ensi vuoden alusta, jolloin nykyinen määräaikainen laki umpeutuu. Jos ensi vuonna pidettävästä vuorotteluvapaasta sopii tämän vuoden puolella, sovelletaan siihen kuitenkin nykyisiä ehtoja.
Vuorotteluvapaa jatkuu siis ainakin vuoden 2007 loppuun asti. Tuona vuonna sovittuja vapaita voidaan vielä pitää seuraavana vuonna.
Rahoituspohja pohdintaan
Sopuun päästiin vasta lisäneuvottelujen jälkeen, sillä työnantajajärjestöt jättivät keväällä työryhmän esitykseen eriävän mielipiteen. Ne muun muassa peräsivät vapaalle lähtevältä pidempää kuin 10 vuoden työhistoriaa.
Keväisessä esityksessä myös ehdotettiin palkansaajapuolen toiveiden mukaisesti järjestelmän vakinaistamista. Samanlaisia haluja on ollut eduskunnassa, sillä kansanedustaja Jukka Gustafssonin (sd.) asiasta äskettäin laatiman lakialoitteen allekirjoitti 120 kansanedustajaa.
Työnantajille järjestelmän jatkaminen määräaikaisena oli kynnyskysymys. "Niin työvoiman saatavuutta viiden vuoden kuluttua kuin uusien ehtojen toimivuuttakaan ei voi ennakoida", Palvelutyönantajat totesi.
Myös Filatov piti määräaikaisuutta työvoiman saatavuuteen liittyvien epävarmuuksien takia perusteltuna, varsinkin kun jatkosta tuli näinkin pitkä.
Osapuolet sopivat lisäksi tarkastelevansa järjestelmän rahoituspohjaa uudelleen.
Paineita tähän on tullut muun muassa järjestelmän luonteen muuttumisesta. Aluksi tavoitteena oli hoitaa työttömyyttä, mutta nykyisin kyse on pitkälti työssä jaksamisesta, työelämässä pysymisestä ja myös työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, ministeri Filatov huomautti.
Työmarkkinajärjestöissä oltiin tyytyväisiä ratkaisun löytymiseen. Uusia 10 ja 25 työvuoden merkkipaaluja pidettiin merkkinä siitä, että järjestelmää halutaan kohdentaa erityisesti pidempään työelämässä olleisiin.
Muun muassa SAK kiitti sovun puhdistavan pöytää uudelle tulokierrokselle. STTK puolestaan ennusti, että viiden vuoden jatkon aikana järjestelmä on osoittanut toimivuuteensa ja hyödyllisyytensä moninkertaisesti nykytilanteeseen verrattuna.
Kymmenen vuoden työhistorian vaatimuksen vaikutus jäänee pieneksi, sillä vain 15 prosenttia vapaalle jääneistä on ollut alle 35-vuotiaita. Toisaalta korvauksen lisäporras saattaa kannustaa joitakin pitkään työelämässä olleita vapaalle.