Vuorotteluvapaan hyödyt on todettu kiistattomiksi. Sen vakinaistaminen on perusteltua, mutta järjestelmä ei ole ongelmaton.
Noin 115 000 henkilöä oli viime vuoden loppuun mennessä käyttänyt mahdollisuutta vuorotteluvapaaseen. Vastaavasti sama määrä työttömiä työnhakijoita pääsi hankkimaan arvokasta kokemusta työelämästä. Suurelle osalle sijaisista se osoittautui portaaksi pysyvään työpaikkaan.
Mahdollinen työvoimapula muuttaisi tilannetta perusteellisesti kuten pysyvästä laista ehdotuksensa torstaina ministeri Tarja Filatoville jättänyt työministeriön työryhmäkin totesi. Tähän saakka työnantajan kanssa vuorotteluvapaalle lähdöstä sopineet ovat voineet olla melko varmoja siitä, että työvoimatoimisto löytää yhtä pitkäksi aikaa sopivan sijaisen.
Sijaista ei ole tarvinnut palkata vapaalle lähtijän tyhjäksi jättämälle paikalle, vaan työpaikalla on voitu myös kierrättää tehtäviä. Sama mahdollisuus sisältyy ehdotukseen pysyvästä laista, jonka on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alussa. Muutoin järjestelmä ei toimisikaan.
Sijaisen olisi lakiehdotuksen mukaan oltava juuri työttömyyslaissa tarkoitettu työtön työnhakija. Sopivan sijaisen saanti voi ollakin joskus äärimmäisen vaikeaa. Järjestelmän rahoitus tulisi edelleen työttömyysvakuutuksesta. Työtyhmä jätti kuitenkin kustannusten jaon valtion, työttömyysvakuutusrahaston ja työttömyyskassojen jatkovalmistelujen varaan. Viime vuonna valtio maksoi 42 prosenttia, työttömyysvakuutusrahasto vajaat 53 ja työttömyyskassat liki kuusi prosenttia kustannuksista. Koska työnantajapuoli maksaa jo nyt yli puolet kuluista, osuuden korotus ei ole perusteltua.
Vuorotteluvapaalle lähtijän korvaus olisi edelleen 70-80 prosenttia vapaalle hänelle kuuluvasta työttömyyskorvauksesta. Prosenttiosuus riippuisi työhistorian pituudesta.
Paras piirre vuorotteluvapaassa on ollut sen joustavuus, kiitteli ehdotuksen vastaanottanut ministeri Filatov. Järjestelmä onkin tarjonnut pitkään, vähintään kymmenen vuotta työeläkelakien edellyttämää työuraa tehneille mahdollisuuden olla poissa työstä ilman erityisesti määriteltyä syytä.
Jotkut haluavat ladata akkuja jaksaakseen vastata työelämän tuleviin haasteisiin, jotkut haluavat omistautua joksikin aikaa harrastuksilleen. Myös perheen kannalta mahdollisuus vuorotteluvapaaseen on usein ollut perusteltu. Esimerkiksi iäkkäät vanhemmat tai koulua aloittelevat lapset ovat saaneet tukea ja turvaa.
Työelämän vaatimukset kovenevat jatkuvasti miltei kaikilla aloilla. Vastaavasti pitäisi olla tarjolla myös pehmentäviä elementtejä. Vuorotteluvapaa kuuluu niihin. Olisikin sääli, jos mahdollisuus siihen todella haihtuisi pois mahdollisen työvoimapulan myötä. Jos niin käy, tulevaisuudessa joudutaan varmasti miettimään muita mahdollisuuksia tarjota hengähdystauko. Sitä edellyttää myös tavoite, että ihmiset jatkavat ja jaksavat työelämässä nykyistä pitempään.
Erilaisia sapattivapaita on käytössä monissakin maissa. Alan edelläkävijämaassa Belgiassa on menty jopa niin pitkälle, että sapattivapaata on joillakin aloilla voinut ottaa ilman työnantajan suostumusta. Työnantajan ja työntekijän yhteisymmärrys vuorotteluvapaan pitämisestä hyvissä ajoin etukäteen on kuitenkin välttämätöntä. Joissakin työyhteisöissä työnteko voisi seota täysin, jos yksikin tekijä, puhumattakaan avainhenkilöstä, lähtisi yllättäen itse päättämälleen vapaajaksolle. Työntekijän näkökulmasta vuorotteluvapaa on varmasti perusteltu, mutta työnantajalle siitä voi koitua myös ongelmia.