Vuorotteluvapaata on käyttänyt jo yli 130 000 suomalaista. Jos työuria halutaan pidentää, työntekijät tarvitsevat mahdollisuuden vetää välillä henkeä. Vapaan käytölle ei pidä siksi asettaa liian tarkkoja ehtoja.
Vuorotteluvapaajärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1996. Silloin siitä toivottiin ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömyyden torjuntakeinoa. Järjestelmäänhän on alusta alkaen kuulunut se, että vapaalle lähtevän työntekijän tilalle töihin tulee työtön työnhakija.
Nimenomaan pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä vuorotteluvapaa ei kuitenkaan ole ollut erityisen tepsivä keino. Iso osa vuorotteluvapaan ansiosta työllistyneistä on ollut työtä vailla vain lyhyen aikaa. Vapaajakson paikkaajaksi otetaan usein työpaikassa jo ennestään tuttu tuuraaja, joka lyhyimmillään käy vain kääntymässä työttömyyskortistossa.
Vaikka vuorotteluvapaan alkuperäiset tavoitteet eivät täysin toteutuneetkaan, se ei merkitse, että järjestelmä olisi epäonnistunut. Vapaalle jääneiden määrä ja heidän kokemuksensa puhuvat muuta. Kolmesta kuukaudesta aina vuoteen kestävän vapaajakson mahdollisuutta on käyttänyt jo yli 130 000 suomalaista. Näin siitä huolimatta, että töistä jäänti merkitsee tulotason reipasta pudotusta. Vaa´assa on painanut enemmän mahdollisuus irtautua hetkeksi töiden paineesta.
Vuorotteluvapaa on ollut paljon houkuttelevampi kuin osa-aikalisän käyttö. Esimerkiksi vuonna 2007 jälkimmäistä sai alle 1 800 työntekijää.
Vuorotteluvapaalla olleiden kokemukset ovat yleensä hyvin myönteisiä. Pitkä yhtäjaksoinen vapaajakso on antanut mahdollisuuden voimistumiseen ja itsensä kehittämiseen, mistä moni työnantajakin on hyötynyt. Työnantajia järjestelmä ei muutenkaan ole ajanut hankaluuksiin, koska vapaalle jäänti edellyttää kummankin osapuolen suostumusta.
Mitään selvityksiä ei ole siitä, mikä on ollut vuorotteluvapaiden vaikutus työterveyteen, mutta jos vapaajaksolta palataan virkistyneempänä kuin sille on jääty, vaikutus on selvä. Tämä ei ole yhteiskunnankaan kannalta vähäpätöinen asia, jos ja kun suomalaisten työuria halutaan pidentää. Vuorotteluvapaan tuoma hengähdystauko voi edistää sitä, että työntekijän voimat riittävät jatkamaan työssäoloa vuodella tai parilla.
Vuorotteluvapaajärjestelmä on varmuudella voimassa tämän vuoden loppuun. Jatko näyttää kuitenkin selvältä, sillä hallitusohjelman mukaan vuorotteluvapaasta säädetään pysyvä laki sen jälkeen, kun järjestelmän rahoituksesta on sovittu. Nyt meneillään olevan kaksivuotisjakson hyväksyessään eduskuntakin edellytti mallin vakinaistamista.
Vuorotteluvapaan käytöstä valmistuu tänä keväänä laaja tutkimus. Se antanee suuntaviivoja nykyisen mallin kehittämiseksi. Selvyyttä kaivattaisiin esimerkiksi siihen, miksi vapaan käyttäjistä vain 30 prosenttia on tätä nykyä miehiä. Onko vapaalle jääminen miesten mielestä pehmoilua vai onko järjestelmään suhtautuminen miesvaltaisilla työpaikoilla nihkeämpää?
Vuorotteluvapaan käyttöä ei säännöksin pidä liikaa kahlita. Sosiaaliturvan uudistamista pohtinut Sata-komitea nosti äskettäin esille mahdollisia vuorotteluvapaan ehtoja. Niihin voisivat kuulua työhyvinvoinnin kohottaminen kuntoutuksella, itsensä kehittäminen koulutuksella tai omaishoito.
Näin toimii moni vapaille jäänyt jo nyt. Vuorotteluvapaalle lähtevän niskaan ei pidä asettaa sellaisia suoritusvelvoitteita, joista työntekijä nimenomaan haluaa hetkeksi eroon.