Seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan vaikeaa aikaa keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän johdolla käytävissä hallitusneuvotteluissa. Valtioneuvoston juhlahuoneiston Smolnan pöydälle tulevat talousratkaisut miljardien eurojen säästöineen ja sopeutuksineen.
Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten neuvottelut ovat sujuneet harvinaisen rivakasti ja yksituumaisesti ensimmäisten viikkojen aikana. Hallitusneuvotteluissa on päästy yksimielisyyteen EU-politiikasta, maahanmuutosta sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Saavutusta voi pitää hyvänä, sillä neuvottelijat ovat kyenneet sovittamaan yhteen kolmen puolueen erilaiset painotukset.
Hallitusta muodostavien puolueiden varsinainen pääurakka on talous. Jos puolueet ovat selvinneet tähän mennessä sanallisilla kirjauksilla ja tekstiin ujutetuilla kompromisseilla, niin nyt mukaan tuodaan kylmät numerot.
Urakasta on tulossa iso ja vaativa. Valtionvarainministeriö esitti ennen huhtikuun eduskuntavaaleja, että julkisen talouden sopeutustarve on kuusi miljardia euroa. Valtiontalous joutuu neljän miljardin kuurille ja kuntatalous kahden miljardin.
Ministeriön kovat luvut olivat kaukana puolueiden esittämistä runsaan kahden miljardin keskimääräisistä säästötavoitteista. Nuo summat pantakoon vaalikainostelun piikkiin.
Hallitusneuvottelijoille on selvää, että ministeriön esittämät kuusi miljardia euroa eivät riitä talouden pitemmän ajan tasapainottamiseen, johon hallitus pyrkii.
EU-komission äskeisissä maakohtaisissa suosituksissa Suomen ongelmina nähtiin rakennemuutosten tekemättä jättäminen ja hoitamaton kestävyysvaje, joka on neljä miljardia euroa. Se on kurottava umpeen samoin tein.
Kestävyysvaje muodostuu, kun väestö ikääntyy eikä tilalle löydy tarpeeksi korvaavaa työvoimaa maksamaan eläkemenoja ja muita kustannuksia. Valtion on otettava lisää velkaa vajeen peittämiseen.
Sipilän johdolla on löydettävä yhtenäinen 10 miljardin euron talouslinja kokoomuksen puheenjohtajan Alexander Stubbin ja perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin kesken.
Maanantai-iltana Sipilä arveli, että suoranainen leikkaustarve on noin neljän miljardin euron luokkaa. Muu sopeutus pyritään löytämään rakenneuudistusten kautta.
Kyseessä ei ole läpihuutojuttu. Kolmikon on etsittävä aivan konkreettiset menokohteet, joista säästöt otetaan. Keskinäistä luottamusta ylistäneiden puolueiden välille syntyy väkisinkin näkemyseroja.
Lisäksi Smolnan saleista pitää löytyä yhtenäinen näkemys rakenneuudistuksista.
Oikein tehdyillä rakennemuutoksilla on luontaisia säästövaikutuksia. On aivan mahdollista, että sote-uudistuksella voi säästää sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista kaksi miljardia euroa.
Tämän vuoksi merkittävin kysymys neuvotteluissa on säästöjen ja rakenneuudistusten välinen suhde.
Pääkirjoitus