Pörssikurssit ovat viime viikot heiluneet hermostuneina ja lähinnä alaspäin. Mihinkään isoon ja pysyvään luisuun ei silti pitäisi olla aihetta, sillä talouden perusta on kunnossa.
Näinhän tässä jälleen kerran piti käydä. Kun pörssikurssien jatkuva nousu oli saanut tavallistakin kansaa uskomaan arvopaperisijoittamisen ruusuiseen tulevaisuuteen, alkoi saman tien roima lasku alaspäin. Kuukausi sitten esimerkiksi sijoitusrahastot näyttivät huikeita tuottolukemia. Viime viikot niissä on ollut enimmäkseen pitkää miinusta. Tosin kuopan jälkeen on alkanut aina nousu, ja siltä näyttää nytkin.
Hermoilu on jatkunut pörssistä toiseen, kautta maailman. Helsingin pörssikin on voimalla mukana kurssien laskussa. Turvasatamia ei ole löytynyt sen paremmin maantieteellisin kuin toimialaperustein. Esimerkiksi Intiaan sijoittaneet ovat saaneet kauhukseen huomata, että tulevaisuuden lupauksena markkinoidun maan pörssikurssit ovat pudonneet kiven lailla alaspäin.
Silti on vaikea nähdä, että kyse olisi mistään pysyvästä romahduksesta. Teknologiaosakkeiden kuplan puhkeaminen oli sellainen: viime vuosikymmenen lopun kurssit näyttävät nyt käsittämättömältä piikiltä ylöspäin. Mutta silloin tämä kuume koski vain yhtä, uudeksi ja mullistavaksi koettua toimialaa.
Nyt tilanne näyttää pikemminkin korjausliikkeeltä alaspäin pitkän nousun jälkeen. Todellinen pörssiromahdus edellyttäisi muutakin: sen tunnusmerkkeinä olisi yleisiä talousvaikeuksia, konkursseja, inflaation villiintymistä ja niin edelleen.
Sellaisia oloja ei ole näköpiirissä, ei sen paremmin Suomessa kuin muuallakaan.
Erilaisia hermostumisen aiheita sen sijaan on ilmassa valittavaksi asti. Öljyn hinta pomppaa ennätyksiin aina uusien poliittisten kriisien, luonnononnettomuuksien tai tuotantovaikeuksien myötä. Kaikkia niitä on ollut ylen määrin tarjolla, eikä tasaantumista näy.
Maailman suurimman talousmahdin Yhdysvaltain valtiontalous on rakenteellisesti tyhjän päällä ja väestökin varsin velkaantunutta. Kun maan keskuspankin johto on juuri vaihtunut, pienetkin korkotasoa, inflaatiota tai muuta talouskehitystä koskevat lausunnot tai tilastoheilahtelut tulkitaan herkästi yläkanttiin -- ja taas pörssikurssit saavat kyytiä. Samaan aikaan monilla yrityksillä menee yleisesti ottaen mukavasti. Perinteisissä teollisuusmaissa asiat ovat vakaalla tolalla, ja kehittyvät taloudet kehittyvät edelleen siinä missä äskenkin.
Näin ollen pörssikurssien liikkeissä tuntuu olevan kyse ennen muuta psykologiasta. Pitkän nousun jälkeen osakkeet tuntuivat yliarvostetuilta. Jos voittoja halutaan kotiuttaa ja tunnelma markkinoilla on muutenkin hermostunut, kurssit saattavat lähteä liikkumaan tavalla, joka tuntuu vaikeasti selitettävältä.
Piensijoittajan on tässä tilanteessa viisainta pitää päänsä kylmänä. Lyhyen aikavälin heilahteluita tulkitaan herkästi liikaa, ja tärkeintä on pitkäaikainen tilanne. Kurssit lähtevät todennäköisesti ennen pitkää uudelleen nousuun.
Vaikeutena on tietysti se, että pörssin logiikka tapaa yllättää sekä asiantuntijat että maallikot. Jos iso heiluriliike alkaa, ei siltä olla suojassa missään. Helsingin pörssinkin kehitys seuraa sitä, mitä maailmalla tapahtuu.
Yksi nyrkkisääntö näyttää tosin olevan olemassa. Kun sijoittamisinto -- tässä tapauksessa rahastoihin -- kasvaa äkkiä kansan parissa, on kurssilasku käsillä. On nimittäin helppoa innostua silloin, kun pitkä nousu on saanut unohtamaan totuuden toisen puolen: vuoristorata vie ylös ja tuo alas.