Suomen luonnonvaraiset siilit (Erinaceus europaeus) viihtyvät ihmisten lähellä ja rikastuttavat taajamien köyhtyvää biodiversiteettia. Vaikka siili on suojeltu, niitä nähdään entistä vähemmän.
Merkittävää vahinkoa siileille syntyy ihmisten toimesta: autoilu, varomaton trimmerin käyttö, marjaverkot ja niin edelleen.
Vakavasti loukkaantuneet siilit lopetetaan eläinlääkärissä. Siilejä ja muita luonnonvaraisia eläimiä Suomessa kuntoutetaan ensiavun jälkeen vapaaehtoisten voimin.
Siilirinki on vapaaehtoisten asiantuntijayhteisö, jossa on mukana eläintenhoitajia ja eläinlääkäreitä. Yhteistyö varmistaa toiminnan laadun ja läpinäkyvyyden. Vapaaehtoiset kustantavat siilien hoidon itse. Kallein menoerä on reseptilääkkeet.
Varsinaisen kuntouttamisen lisäksi hoitosiilit tarvitsevat monenlaista loishäätöä. On huolestuttavaa, että kaikilla tutkituilla siileillä on ollut keuhkomatoja (Crenosoma striatum tai Capillaria spp).
Heikot siilit ja poikaset tukehtuvat keuhkomatoihin. Valtaosa hoitoon tulevista siileistä tarvitseekin ainoastaan loishäädön ja palaa taas luontoon. Keuhkomatotartunta voi olla syynä siilipopulaatioiden romahtamiselle Suomessa ja asiaa tulisi tutkia lisää.
Uuden eläinsuojelulain mukaan siilin kuntouttaminen ensiavun jälkeen on elätettäväksi ottamista eli eläinsuojelurikkomus (114 §). 29 § säätää, että ensiavun jälkeen siili on sen tilan salliessa vapautettava takaisin luontoon tai toimitettava hoitoon 60 §:ssä tarkoitettuun hoitopaikkaan.
Hoitopaikalla viitataan luonnonvaraisten eläinten hoitolatoiminnan harjoittamiseen. Hoitolatoiminnan ilmoitusvelvollisuudesta säätä 61 § ja kirjanpitovelvollisuudesta 62 §. Lukuisat vapaaehtoistyötä tekevät ovat jo ilmoittaneet lopettavansa siilien hoitamisen pykäläviidakossa, koska eivät halua joutua ”siilinhoitoyrittäjiksi”.
Kalevassa (26.1.) Tiina Pullola (MMM) myöntää, että hyvin iso osa luonnonvaraisten eläinten jatkohoidosta tällä hetkellä tapahtuu vapaaehtoisten voimin. Pullolan mukaan loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoito on sen verran vaativaa, että se tulisi tehdä asiantuntevien ihmisten toimesta. Myös Kati Pullin (SEY) mukaan hoito hoitolassa on laadukkaampaa.
Tulkitsen, että SEY:n kautta meille ”asiantuntemattomille” vapaaehtoisille tulleet siilit saavat meidän kustantamaa ”epälaadukasta” hoitoa? Kenties yksityisestä eläinlääkäristäkin on sanottavaa? Kaupungin eläinlääkäri ei hoida kuntoutettavia siilejä.
On täysin utopistista, että MMM ja SEY resursoisivat 60 §:ssä kuvattuja hoitopaikkoja. Vuonna 2020 siilit eivät luultavasti saa minkäänlaista hoitoa. Uusi eläinsuojelulaki ei säädä vastuutahoista ja resursseista luonnonvaraisten eläinten jatkohoidon osalta. Vapaaehtoiset vetäytyvät sakon uhalla.
Tiiu Tenno
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.