Vuokrasääntelyn hyödyt vuokralaisille olivat selvästi pienempiä kuin haitat vuokranantajille. Tähän tulokseen päätyy Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkija Teemu Lyytikäinen, joka tarkastelee tuoreessa selvityksessään sääntelyn tehokkuutta.
Tutkimuksen mukaan sääntely vääristi kulutusrakennetta. Vuokralaiset kärsivät siitä, että sääntelyn aikaan asunnoista oli pulaa ja niitä vapautui harvoin. Vuokralaisen oli tyydyttävä asuntoon, jonka sattui saamaan. Se saattoi olla perheen kokoon ja tuloihin nähden liian pieni tai suuri. Kaikki eivät onnistuneet saamaan vuokra-asuntoa ollenkaan.
Vapaarahoitteisten asuntojen vuokratason sääntely purettiin Suomessa vaiheittain vuosina 1992 ja 1995. Sääntelyn purkamisen jälkeen vuokrat nousivat ja vuokra-asuntojen tarjonta kasvoi. Vuokralaiset joutuivat maksamaan enemmän, mutta löysivät helpommin itseään miellyttävän kodin.
Vuonna 1990 matalasta vuokrasta koitui talouksille keskimäärin 1300-1700 euroa etua vuodessa. Lyytikäisen laskelmien mukaan vuokralaisten kokema haitta kulutusrakenteen vääristymästä vei keskimäärin 30 prosenttia hyödystä.
Vuokralaisen saaman edun maksoi vuokranantaja. Sääntely oli siis tapa siirtää tuloja vuokranantajalta vuokralaisille.
Tutkimuksessa verrataan vuoden 1990 tilastoaineistoja vuosien 1998 ja 2001 aineistoihin. Käytössä on Lyytikäisen kehittämä uusi menetelmä, jolla vuokrasääntelyn aiheuttamia kulutusrakenteen vääristymiä voidaan tunnistaa.