Veronmaksajien rahoittamaan, yhteisvastuulliseen hoitoon päätynyt Talvivaaran konkurssipesä liruttelee taas tauon jälkeen jätevesiään Oulujoen vesistön latvajärviin.
8,8 miljardin litran vesivarasto ei juuri hupene, kun vettä lasketaan kaivosalueelta 200 000 litraa vuorokaudessa. Päästölupa tiukentui vuodenvaihteessa niin, että raja tulee silti vastaan ehkä jo ennen kevättä.
Ennen kaivosyhtiön konkurssia lupaviranomainen edellytti, että kaivoksen hulevesille on etsittävä uusi purkupaikka. Sellainen löydettiin Oulujärveen laskevasta Nuasjärvestä.
Viimeistään huhtikuussa selvinnee, antaako valtio luvan johtaa Nuaseen nykyisiin lupiin verrattuna moninkertaiset määrät haitta-aineita.
Talvivaaran mukaan 30 miljoonan kilon vuosittainen sulfaattikuormakaan ei heikentäisi Nuasjärven tilaa. Nikkelin, kadmiumin, elohopean, lyijyn ja muiden aineiden pitoisuudetkin ylittäisivät mallinnusten mukaan ympäristönormit vain halkaisijaltaan puolimetrisen purkuputken läheisyydessä.
Maallikon on paha mennä sanomaan mallinnuksista yhtään mitään. 30 miljoonaa kiloa sulfaattia vuodessa kyllä kuulostaa paljolta, vaikka mallinnus kertookin, että huoli on aiheeton.
Vakuutteluilta vie jonkin verran uskottavuutta se, että mallinnuksia laatineet yhtiöt piiloutuvat vastuuvapauslausekkeiden taakse. Ne eivät halua maksumiehiksi, jos todellisuus ei satukaan vastaamaan laskelmia.
Kun valtio nyt käytännössä vastaa Talvivaaran toiminnasta, pitää vesiasiat hoitaa kuntoon kaivosalueella, eikä pumpata huolta ja haittaa alavesien varrella asuville.
Konkurssikaivoksen vedet pitää voida puhdistaa niin, että toiminta on kestävää. Silloin oltaisiin tilanteessa, jota Pekka Perä maalaili kaivosta perustaessaan: Talvivaarasta valuisi vettä, joka olisi puhtaampaa kuin sinne tullessaan.
Puhdistaminen maksaa, mutta asian kuntoon hoitaminen olisi parempi valtti kuin purkuputki, jota nyt kiirehditään uuden toimijan löytämiseksi.
Veronmaksajien rahoja on palanut Talvivaarassa jo niin paljon, että palakoon vielä sulfaatinkin kunnolla puhdistavan systeemin verran.
Pukuputkea kannattavia puheenvuoroja ei juuri näy eikä kuulu.
Putkea sen sijaan vastustavat muun muassa alueen kunnat sekä Kainuun sote.
Suomen ympäristökeskus katsoo, etteivät laskelmat anna varmuutta jäteveden vaikutuksista. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yksityiskohdat ja mahdolliset riskit on mallinnuksessa kuvattu puutteellisesti.
Vaikka olisikin niin, etteivät purkuputken tuotokset karkottaisi kaloja ja uhkaisi uimareita, pelkkä putken rakentaminen aiheuttaisi vahinkoa.
Nuasjärvi huuhtelee Vuokatin rantoja, eikä mustaa mainetta keränneen kaivoksen vesien johtaminen keskelle merkittävää matkailualuetta jää huomiotta.
Kummallista onkin, ettei Kainuun ely vaatinut putkelle ympäristövaikutusten arviointia. Putken vaikutus puhtaalla luonnolla itseään markkinoivan alueen imagoon on miljoonien eurojen ja satojen työpaikkojen arvoinen kysymys.
Luvan hakija on puolustellut putken rakentamista muun muassa sillä, että Suomessa on paljon muitakin purkuputkia. Niin on hometaloja ja tosi-tv -ohjelmiakin, eikä niitäkään kaivata lisää.
Purkuputken päässä – välissä väljävetinen Oulujärvi ja valjastettu joki – on Oulujoesta asukkaansa juottava Oulu.
Jos putki saa luvan ja sen rakentaminen voidaan aloittaa muutoksenhausta huolimatta, ryöpsähtää Oulun pohjavesikeskustelukin uuteen kuohuun.
Kolumni