Oulu
Amerikkalaisissa tiedotusvälineissä on pitkin syksyä kerrottu maan sotavoimien hyökkäyssuunnitelmista Irakiin. Tiedot ovat vuotaneet esimerkiksi The New York Timesiin ja presidentti George W. Bushin sanotaan olleen tapahtuneesta raivoissaan.
Monet kuitenkin uskovat, että Yhdysvaltain hallinto on tahallaan, presidentin tieten, kertonut valikoiduille laatuviestimille Irakin operaatiosta. Miksi? Kysymykseen ei ole aina löytynyt uskottavaa vastausta.
Vaikka vuodot ovat Yhdysvaltain politiikassa olleet pitkään arkipäiväinen ilmiö, vuotaminen tässä tapauksessa ei tunnu järkeenkäyvältä.
Journalistiikan professori Heikki Luostarinen Jyväskylän yliopistosta arvelee hänkin, että vuodot ovat olleet tulleet korkealta tasolla. Hän kuitenkin ihmettelee, mitä hyötyä niistä on Yhdysvaltain hallitukselle. Nyt hallitus viestittää, että operaatio on varmasti tulossa ja rajoittaa siten omia toimintaedellytyksiään. Se ei voi enää kasvojaan menettämättä luopua operaatiosta, jota se on puuhannut niin pitkään.
Vuodot ehkä
suunnattu YK:lle
Luostarisen mukaan on mahdollista, että sotasuunnitelmia vuotamalla on painostettu Irakia taipumaan asetarkastajien saapumiseen maahan. Vuodoilla on kenties yritetty vaikuttaa myös Yhdistyneisiin kansakuntiin.
"Kyse ollut osittain YK:n asettamisesta selkä seinää vasten", sanoo Luostarinen ja viittaa maailmanjärjestön yhteistyöhön Yhdysvaltain kanssa Irakin kriisissä. "Voi arvella, että vuodot ovat hyvin tehonneetkin YK:n suuntaan."
Mutta vuodot eivät välttämättä selity tällä. "Toisaalta on kuitenkin tullut signaaleja, joissa hyökkäyksen välttämättömyyttä ja väistämättömyyttä on korostettu riippumatta siitä, mitä YK tai Irak tekee", Luostarinen selostaa.
"Ovatko vuodot niin ovelaa politiikkaa, jonka viisautta ei näe vielä kukaan? Vai ovatko ne Yhdysvaltain yli-itsevarmaa käyttäytymistä ja maa ei välttämättä edes välitä, onko silla Irakin politiikassaan täydellinen toimintavapaus", Luostarinen ihmettelee.
USA:n hallitus
osaa hämätä
Luostarinen on tutkinut väärän tiedon levittämistä osana sodankäyntiä. Persianlahden sodassa vuosikymmen sitten Yhdysvallat levitti tiedotusvälineisiin paljon väärää tietoa eli disinformaatiota.
Kuwaitin vallanneelle Irakille haluttiin muun muassa uskotella, että Yhdysvalloilla oli paljon joukkoja Saudi-Arabiassa, johon Saddamin pelättiin seuraavaksi hyökkäävän. Todellisuudessa jenkkien varustus maassa oli siinä vaiheessa vähäinen.
"Yhdysvaltojen hallituksen edustajat ovat myöntäneet, että disinformaatiota käytetään, joskin he ovat kiistäneet, että sitä syötettäisiin tarkoituksella kotimaiseen lehdistöön. Mutta asiasta on kuitenkin vankkaa näyttöä."
Luostarisen mukaan osa Yhdysvaltain nykyisessäkin Irakin kriisissä vuotamasta tiedosta saattaa olla disinformaatiota.
Monet Saddamin pahuudesta kertovat lehtijutut ovat karmaisevia eikä lukija aina välty ajatukselta, että jutut ovat keksittyjä. Luostarinen ei sano tähän juuta eikä jaata, mutta myöntää, että kansainväliseen tiedonvälitykseen ilmestyy tällaisia juttuja eniten kriisien aikana.
USA:ssa vallitsee
vuotokulttuuri
Yhdysvalloissa vuotaminen on niin yleistä, että Luostarinen käyttää sanaa vuotokulttuuri. Se ei rajoitu yksinomaan politiikkaan, vaan sitä esiintyy muillakin elämänalueilla kuten liike-elämässä.
Politiikassa vuoto on usein koepallo, jolla hallitus testaa tulevien toimiensa tai ohjelmansa suosiota. Vuotoa ei voi suoraan yhdistää hallitukseen eikä se sido sitä. Hallitus saa kuitenkin tarvitsemansa palautteen.
Yhdysvaltain politiikassa ovat Luostarisen mukaan yleisiä kielteiset vuodot, joilla pyritään mustamaalaamaan kohdetta. Omat kädet eivät tahriinnu, kun haluttu viesti saadaan välitettyä vaikkapa lehden kautta. Näin kävi muun muassa legendaarisessa Watergate-jutussa.
"Vuotokulttuuri antaa isoille toimijoille, etenkin hallinnolle, jolla on käytössään tehokas tiedonkeruukoneisto, valtavasti mahdollisuuksia ohjailla julkisuutta. Tiedotusvälineiden näkökulmasta on hyvin houkuttelevaa saada skuuppi tätä kautta."
Juuri näin tiedotusvälineet Luostarisen mukaan toimivatkin, vaikka ne myös usein tietävät joutuvansa hyväksikäytetyiksi.
Vuotokulttuuri menestyy maassa, jossa poliitikkojen ja journalistien välille syntyy luottamuksellisia suhteita. Joskus näitä suhteita on kuiitenkin käytetty väärin ja journalisteja vedetty pahasti retkuun etenkin kansainvälisten kriisien aikana.
"Hallitusten ja tiedotusvälineiden suhteet ovat Yhdysvalloissa välillä olleet kireämmällä, mutta mitään täydellistä irtiottoa ei ole tapahtunut."