Itsenäisyyspäivän luonne on muuttunut vuosikymmenten saatossa olennaisesti. Presidentinlinnan vastaanotosta on tullut päivän odotetuin tapahtuma ja suuri spektaakkeli.
On hyvin todennäköistä, että yli kaksi miljoonaa suomalaista kerääntyy tänä iltana tv-vastaanotinten äärelle seuraamaan itsenäisyyspäivän vastaanottoa presidentinlinnassa. Viime vuonna Linnan juhlat -ohjelmaa katsoi Ylen kanavalta 2,17 miljoonaa silmäparia. MTV lähettää päivää myöhemmin tapansa mukaan omaan koosteensa juhlista. Sekin imuroinee miljoonayleisön.
Iltapäivälehdet ovat lyöneet linnan juhlista rumpua jo viikkoja. Ne aloittivat tänä vuonna lukijoiden ja katsojien lämmittelyn aikaisemmin kuin koskaan ennen. Varsinainen rysäys on kuitenkin vielä edessä, kun tv:n, radion ja lööppilehtien lisäksi myös päivä- ja aikakauslehdet kiirehtivät samoille apajille.
Linnan juhlista ja vieraista sekä heidän pukuloistostaan ja glamourista tulee ainakin viikoksi ylivoimaisesti suosituin puheenaihe Suomessa. Kaikki olennainen ja vähemmän olennainen, mikä vastaanottoon liittyy, ruoditaan ja puhutaan puhki moneen kertaan.
Tasa-arvostaan ja tasapäistämishalustaan tunnettu tasavalta tuntuu janoavan ainakin vuoden pimeään aikaan kuninkaallista loistoa, ja sitä se saa. Tiedotusvälineet pitävät siitä huolen.
Iltavastaanotosta on tullut mediajulkisuuden takia ei vain itsenäisyyspäivän, vaan koko vuoden odotetuin seurapiiritapahtuma ja upea spektaakkeli. Se hautaa huomioarvossa alleen päivän muut viralliset ja epäviralliset tapahtumat, joita järjestetään kaikkialla maassa. Näyttää jopa siltä, että itsenäisyyden perussanoma hukkuu pukuloiston alle sekä kalpenee tv-lamppujen ja salamavalojen loisteessa.
Itsenäisyyden perussanoma on tapahtumissa mukana vain pakollisena sivujuonteena, kun päivän mittaan ei pidetä esimerkiksi sellaisia puheita, jotka pysäyttäisivät tai sykähdyttäisivät. Mutta ehkä tämän päivän suomalaiset eivät suurta itsenäisyyden sanomaa kaipaakaan. Asiat ovat Suomessa suhteellisen hyvin, joten tarvetta hehkutukseen ei ole.
Kukapa olisi voinut kuvitella mitään tällaista kehityskaarta, kun nuoren tasavallan ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg aloitti vastaanottokäytännön 1919 kutsumalla 150 vierasta. Juhlat järjestettiin iltapäivävastaanottona. Iltajuhlia kokeiltiin ensimmäisen kerran 1922, ja niihin palattiin uudelleen 1925. Ne ovat olleet siitä lähtien vakiintunut käytäntö.
Tv-kamerat tulivat linnaan 1957 ja toivat juhlat kaiken kansan töllisteltäväksi suorassa lähetyksessä. Yleisö piti näkemästään, mutta äänekkäiden nuorten ja vasemmistopoliitikkojen kriitikkokuoro kasvoi 1960-luvulla. Heistä elitististen juhlien televisiointi ei sopinut Ylen informatiiviseen ohjelmapolitiikkaan. Suora televisiointi lopetettiin vuosiksi 1967-1981, mutta onneksi järki ja katsojien tahto voittivat. Tv-maksun maksajat saavat rahoilleen sellaista vastiketta, mitä he haluavat.
Viime vuosina nähdyissä nuorten mielenosoituksissa on moitittu juhlien prameutta. Joukko nuoria on pitänyt sopimattomana, että parituhatpäinen eliitti tuhlaa rahaa ja juhlii, vaikka maassa on eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Vieraiden turkiksetkin on tuomittu.
Protestit eivät ole saaneet kuitenkaan ilmaa siipiensä alle. Yleinen mielipide tänään 88. vuotta täyttävässä tasavallassa on kypsynyt hyväksymään sen, että itsenäisyyttä kuuluu juhlia myös Suomessa kuten tapahtuu kaikkialla maailmassa.