Romantikkojen ihastelema ja unettomien manaama keskiyön aurinko ulottaa valonsa pikkuisen Lappia etelämmäskin. Vaikka keskiyön auringon rajaksi on määritelty Rovaniemen ja Pellon kautta kulkeva napapiiri, käytännössä aurinko voi pilkottaa keskiyöllä Pudasjärveä ja Kemiä myöten.
Pohjoinen napapiiri on raja, jonka pohjoispuolella auringon keskikohta ei laske kesällä vähintään yhtenä päivänä vuodessa.
Valo kuitenkin taipuu ilmakehässä niin, että käytännössä keskiyönauringon raja siirtyy lähes asteen etelämmäs.
Ainakin hieman korkeimmilta paikoilta torstaisena kesäpäivänseisauksena voi suotuisan sään sattuessa nähdä auringon keskiyöllä vielä Taivalkoskella ja Suomussalmen pohjoiskulmallakin.
Tähtitieteelliset vuodenajat johtuvat siitä, että maapallon kiertoakseli on kallellaan noin 22,5 astetta. Kun akseli on auringosta poispäin, pohjoisella pallonpuoliskolla on talvi ja kun akseli on kallellaan aurinkoon päin, meillä kylvetään valossa. Eteläisellä pallonpuoliskolla vuodenajat ovat vastakkaisessa vaiheessa pohjoiseen verrattuna.
Tähtitieteellinen kesä alkaa kesäpäivänseisauksesta ja kestää 94 vuorokautta päättyen syyspäivän tasaukseen. Juhannuksena valoisaa riittää Suomessa etelää myöten, sillä päivän pituus on Helsingissäkin melkein 19 tuntia.
Valoisa kesä sekoittaa joidenkin sisäisen kellon perin pohjin. Suomen Akatemian tutkijan Timo Partosen mukaan toisilla vointi kohenee valon myötä, mutta toiset se voi ajaa masennukseen.
"Kesäinen valo lisää ihmisten liikunnallista aktiivisuutta ja vireyttä sekä tekee heistä sosiaalisempia. Jos mieli on kuitenkin samaan aikaan maassa eikä mieliala kohennu yhtä nopeasti kuin aktiivisuus, tilanne voi johtaa ahdistukseen", Partonen selittää.
Oikeasta unirytmistä ja riittävästä unen määrästä kannattaa pitää huolta kesälläkin, sillä pahimmillaan liika valvominen voi pitkän ajan kuluessa johtaa jopa sydänsairauksiin.
Tutkijan neuvo tahtomattaan kesäöitä valvovalle on yksinkertainen: pimeä pitää tuoda valon keskelle vaikka kunnollisin pimennysverhoin.