Vuoden luontokuva 2007 on kajaanilaisen konkariluontokuvaaja Lassi Rautiaisen onnenkantamoinen kesältä 2006 Hukkajärven piilokojulta. Hän kuvasi susia, kun yhtäkkiä kameran etsimeen osui karhukin.
Palkinto on 5 000 euroa.
"Kuvasin aamuhämärissä juoksevia susia lammen takana. Kolmeen viimeiseen otokseen tuli yllättäen karhu. En tiennyt, että sudet ajoivat karhua takaa."
Kymmeniä vuosia villieläimiä kuvannut Rautiainen tietää susien ja karhujen metkut. Ne ajelevat toisiaan takaa jatkuvasti, kun kilpailevat ruoasta, mutta ihmiset eivät yleensä näe näitä pizzeriakahakoita. Sudet ja karhut ovat oppineet pikaruoalle, kuvaushaaskoille, ja niiden hallinnasta tulee kiistaa.
"Karhun tehtävä on susien mielestä haaskan aukaisu. Sitten ne tulevat valmiiseen pöytään. Joku karhu saattaa läpsäistä susia käpälällään, mutta arempi karhu lähtee pakoon."
Rautiaisen kuvaushaaskalla Hukkajärvellä, noin 2,5 kilometrin päässä Venäjän rajasta, käy aina sama susilauma Venäjän puolelta. Lauma on jo sukupolvien ajan suosinut Rautiaisen eväitä.
Palkinto petokuvauselinkeinolle
Lassi Rautiainen arvostaa palkitsemistaan senkin takia, että palkinto on kiitos luontokuvauselinkeinolle.
Rautiainen aloitti kuvaajien viennin piilokojuille ensin pienimuotoisena, mutta nyt kuvaussafarit ovat jo merkittävä elinkeino koko itärajalla. Kainuussakin on useita alan yrityksiä.
Hukkajärven kuvauspaikalla on kolme piilokojua. Enimmillään kesäyön hämyssä haaskalle tiirailee kymmenkunta kuvaajaa ja parikymmentä kameraa. Fanaattisimmat luontokuvaajat voivat kykkiä piilokojussa seitsemän yötä peräkkäin ja nukkua päivät kämpällä.
Kojussa on ahdasta, etuseinässä on aukot kameroita varten, luonnollisesti sääskihuputettuina. Lattialla voi nuokkua makuupussissa sillä aikaa kun virkuin pitää vahtia. Kun haaskalle tulee kuvattavaa, susi, karhu, ahma tai kotka, lepovuorolaisetkin ovat laukaisuvalmiita muutamassa sekunnissa.
Kuvaussafarien sesonki alkaa huhtikuussa ja kestää syyskuuhun. Lassi Rautiaisen mieluisin ajankohta luontokuvaukseen on huhtikuu, kun luonto muuttuu nopeasti ja karhut heräävät. Myös syksyn värityksessä on innostavaa kuvata. Tänä syksynä Rautiainen näki kojustaan kolme merikotkaakin.
Talviajan kuvaus haaste
Monelle ulkomaalaiselle Venäjän rajan läheisyys tuo lisäarvoa ja jännittävyyttä. Kesäyön valoisuus on pohjoisen etu. Rautiainen on pohtinut pimeän ajan haaskavalaistustakin. Jo lokakuussa yöpetojen kuvaaminen käy hankalaksi.
"Eläimet tottuisivat aggregaattiin, mutta kuvaajat ehkä eivät halua sen melua. Pitäisi olla pitkä kaapeli aggregaatilta haaskavalolle. Voi olla, etten koskaan toteuta ajatusta."
Nyt, kun asiakkaita on vähän, Lassi Rautiainen kuvaa itse kojuistaan susia. Tekeillä on suuri susikuvakirja. Aineistosta alkaa olla puolet kasassa.
"Talvikuvat susista ovat tiukassa."
Luontokuvaajien ja metsästäjien välit ovat Kuhmossa hyvät. Alkuun paikalliset olivat epäluuloisia vieraita kohtaan, mutta kun on nähty, että petokuvausbisnes tuo rahaa, asenteet ovat muuttuneet.
"Suurin osa paikallisista karhun metsästäjistä toimii oikealla tavalla ja jättää kuvaushaaskat rauhaan. Mutta jotkut ulkopaikkakuntalaiset karhumiehet esimerkiksi Kuopiosta, Mikkelistä, Lappeenrannasta ja Lohjalta käyttävät haaskoja metsästyksessä hyväkseen. Pahimmat kiusantekijät tulevat kuvaushaaskan lähelle istuskelemaan, kun asiakkaat ovat kojussa kuvaamassa."
Rautiaista ärsyttää myös aiheeton petoviha. Sitä lietsovat lehtien usein perättömät jutut. Muhoksen syyskuinen susihyökkäys paljastui ankaksi, kun asiaa selvitettiin.