Eduskunnasta
Kuluva vuosi on lopuillaan. Hallituskausi kääntyy viime metreilleen. Mikään hallitus aikalaisilta suuria kiitoksia saa. Johannes Virolainen pohti kirjassaan Politiikan puolustus (1996) tämän johtuvan siitä, että suomalaiset ovat vieläkin tsaarinajan alamaisia. Silti Virolainen valoi uskoa politiikkaan ja uskon minäkin – politiikka on mahdollisuuksien etsimistä ja löytämistä.
Monet hallitukset ovat olleet kovemmissa paikoissa, varsinkin juuri itsenäistynyt Suomi. ”Itsenäisyyden ajan monista kriiseistä selviytyminen osoittaa, että tämä Suomen kansa on selviytyjä”, kirjoittaa Johannes Virolainen. Monta lamaa on koettu itsenäisyyden aikana, 1920- ja 1930-lukujen taitteessa elettiin muutaman vuoden pula-aika. Vuosien saatossa Suomi on rakennettu suhdanteita kestäväksi. Uuden haasteen toi EMU ja euro.
Vuonna 2008 alkoi lama Wall Streetiltä. Islanti koki tämän rakennuskuplan puhjetessa. Tämän seurauksena Islannin suoranainen kriisihallitus 2011 oli kovan edessä, mutta nosti maansa syvästä taantumasta. Varmaan sekin hallitus sai osakseen ankaraa arvostelua, kansalaisia kadulle ja mielenilmauksiin. Mutta hallitus kesti, teki suunnitelman lamasta nousuun ja nousi.
Tänään Islanti on talouskasvun uralla, nuoret voivat paremmin ja työttömyys on saatu jyrkkään laskuun. Uskoakseni Islannissa hallitus onnistui löytämään eri tahojen välille yhteisiä nimittäjiä, joista ponnistaa eteenpäin. Suomen politiikassa yhteinen nimittäjä eri puolueiden välillä on yhä vaikeammin löydettävissä, pelkäänpä että toisin kuin Islannissa. Keskustelu on sangen repivää aika ajoin.
Toki oman kantansa saa ilmaista ja sen pitää, mutta puoluepolitiikka on ahkera omimaan hyvät päätökset itselleen, mutta laiska myöntämään olevan kipeiden päätösten takana. Mutta sellaista politiikka on, kovaa vääntöä hallitus/oppositio -akselilla. Paavo Lipponen aikanaan ministerinä 1990-luvulla vakuutteli, ”ettei anna senttiäkään periksi oppositiolle”. Ehkä sillä oli merkityksensä silloin.
Sipilän hallituksen ja yleisen talouskasvun jäljiltä Suomen velkaantuminen on nyt taittunut. Se on hyvä, mutta myös yllättävä uutinen. Hallituksen aloittaessa vuonna 2015 Suomi oli monella tavalla vielä taloustaantumassa. Nyt on hyvä taloudellinen vire. Sitä pitää kaikin keinoin vaalia, vaikka kaikkeen emme itse voi vaikuttaa. Ulkopoliittisesti elämme aivan uudenlaisessa tilanteessa, jopa valinkauhassa.
Emme tiedä, tuleeko Iso-Britannian EU-erosta niin sanottu kova vai sopimukseen perustuva ero. Suurvallat mitä ilmeisimmin toivovat Euroopan unionin heikkenemistä, jota epämääräisesti vaikuttamalla halutaan edistää. Uutiset kertovat, että Venäjä vaikutti laajamittaisesti USA:n presidentinvaaleihin. Ehkäpä uusi politiikan termi ”haittaisänmaallisuus” voi pitää paikkaansa. Monella tavalla on maailma vinossa, totesi Antero Rokkakin Väinö Linnan romaanissa.
Tällä viikolla hallitus päättää tulevan vuoden talousarvioista. Taloutemme on nyt paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, ja paremmassa kunnossa kuin edellisen hallituskauden jälkeen. Toivon, että tämä hyvä kehitys jatkuu ensi vuoden jälkeen. Työllisyyden paraneminen ja viennin elpyminen ovat hyviä merkkejä, vaikka talouden kestävyydelle tuovat haasteita muun muassa maamme matala syntyvyys tai yleiseurooppalaisen taantuman mahdollisuus. Haasteita riittää tulevillekin hallituksille. Menestystä vuodelle 2019!
Kirjoittaja on sosiaali- ja terveysministeri ja kansanedustaja (sin.) Muhokselta.