"Tänä aamuna ristin käteni ja olin kiitollinen, etten enää ole järjestämässä tätä tapahtumaa", Hemmo Kuuranhalla toteaa. "Lehdestä luin, että ensimmäinen valkosipuliyö järjestettiin 15 vuotta sitten. Niin kait sitten."
Kuuranhalla otti hoitaakseen kävelykatu Rotuaarin kehittämisen vuonna 1987. Muutamaa vuotta myöhemmin katu haisi valkosipulille.
"Tapahtuman alku on sangen epäromanttinen. Tuttavani yritti värvätä minua Oulun valkosipuliseura Löökin jäseneksi. Seura tarvitsi rahaa toimintaansa. Ehdotin heille myyjäisten järjestämistä."
Ensimmäinen valkosipulitapahtuma järjestettiin päiväsaikaan. "Tajusimme heti, että se oli väärä aika vuorokaudesta. Ihmiset eivät halua syödä valkosipulia päivällä."
Ja niin tilaisuus muutettiin Valkosipuliyöksi.
"Eihän tämä mikään oululainen innovaatio ole. Keravan valkosipulifestivaalia oli järjestetty jo ainakin kymmenen vuotta."
Kuuranhallan visio oli kuitenkin toisenlainen valkosipulijuhla. Ei alkuunkaan nykyisen kaltainen ravintolajuhla.
Rättikaupat ärsyttävät
"Alkuvuosina valkosipuliyö oli monimuotoisempi, kilpailusarjoja oli paljon. Siihen aikaan oli outouksiakin. Muistan, kuinka ensimmäisenä vuonna yksi tyyppi myi kaatosateessa valkosipulisätkiä. Ja oli valkosipuli-itikankarkotetta", Kuuranhalla muistelee aikoja, jolloin Valkosipuliyöstä ei kuka tahansa olisi saanut edes myyntipaikkaa.
"Rahanahneus on nykyisen kehityksen syynä. Mahdollisimman monta kojua tuottaa rahaa. Kolmipäiväisyys on todella typerää, mutta järjestäjille tuottoisa", Kuuranhalla protestoi.
Rotuaarilla on perjantai-iltapäivänä myytävänä paitoja, kaulahelmiä, reggae-lippuja, ilmapalloja.
"Rättikauppoja. Ei yhtään valkosipulikojua", ihmettelee tapahtuman isä sumopainitatamin vieressä. "Miten tuonkin on saanut pystyttää esiintymislavan eteen?"
Kuuranhalla astelee pehmoleluja myyvän teltan viereen ja haistaa koukussa roikkuvaa pantteria. "Ei haise valkosipulille."
Tapahtuma toi kauhun puseroon
"Itse halusin pitää kesätapahtumat pienimuotoisina, matalalla kynnyksellä.Ei mitään turistitapahtumaa vaan oululaisten oma juhla. Nykyisin halutaan korkeaa huomioarvoa ja festivaalimeininkiä", Kuuranhalla pahoittelee. "Esimerkiksi päässälaskukilpailua olisi voinut kehittää suureksi tapahtumaksi. Nykyisin kaikki on monotonista ja oluen juonti pääasia."
Kuuranhalla haluaisi mielellään myös supistaa tapahtumat Rotuaarin mittoihin.
"Sellainenhan on tyyli esimerkiksi Saksassa. Torin vetäminen ykkösalueeksi pilaa torin luonnetta."
Valkosipuliyö oli aikoinaan Kuuranhallan kesän kauhu.
"Keskustaan vedettiin kilometritolkulla sähköjohtoja. Viikkoja ennen tehtiin aluekartta. Myyjät kitisivät kojujen paikasta ja kauppiaat puolestaan liikkeiden näyteikkunoiden eteen pystytetyistä teltoista. Se oli karmeaa, tuli kauhu puseroon joka vuosi", Kuuranhalla myöntää. "Olisi pitänyt jakaa tehtäviä itseltä muille."
"Tänä vuonna on pakko osallistua kutsusta avajaisiin. Seitsemään mennessä olen muualla", Kuuranhalla vakuuttaa ja suuntaa torille ostamaan mansikoita leppoisaa koti-iltaa varten.
KATSO VIDEO