Kysymyksessä ei voi olla mikään turha henkilö: hän on ensimmäinen nainen, jonka sekä amerikkalainen viikkolehti Time että brittiläinen talouslehti The Financial Times valitsivat vuonna 2015 vuoden henkilöksi. Hän on ensimmäinen nainen, jonka nämä maailman tunnetuimpiin kuuluvat julkaisut nostivat vuoden henkilöksi samana vuonna.
Hän on tietysti Saksan liittokansleri Angela Merkel, 61.
Ministeri Marjatta Väänästä (kesk.) kutsuttiin 1970-luvulla hallituksen ainoaksi mieheksi. Merkelistä ei ole sanottu samaa. Hän on kuitenkin yksi niistä maailman harvoista poliittisista johtajista, jotka osoittavat näinä sameina aikoina johtajuutta ja rohkenevat uida myös vastavirtaan.
Merkel on viime aikoina uinut vahvistuvaa yleistä mielipidettä vastaan etenkin pakolaispolitiikassa. Sen jälkeen kun hän toivotti pakolaiset tervetulleiksi Saksaan, sinne on saapunut tänä vuonna heitä yhteensä noin miljoona.
Merkelin linjaus on tämän vuoden maailmanpolitiikan merkittävin ja kauaskantoisin päätös. EU:n mahtivaltion johtajan kannanotot eivät ainakaan hidastaneet toisen maailmansodan jälkeisen historian suurinta kansainvaellusta.
Liittokanslerin pakolaislinjaukset olivat sikäli yllätyksellisiä, että hän on tähän asti tehnyt äärivarovaista politiikkaa. Merkelin ulospäin väritön tyyli on tuottanut saksan kieleen jopa oman verbinsä: merkeln tarkoittaa olla tekemättä tai sanomatta mitään.
Merkelin pakolaislinjausta voi verrata yllättävyydessään ja kauaskantoisuudessaan presidentti Mauno Koiviston keväällä 1990 tv-haastattelussa ottamaan kantaan, joka avasi ovet inkeriläisille. Noin 35 000 Inkerin suomalaista palasi Suomeen Koiviston yllätyksenä tulleen linjauksen takia.
Liittokanslerin vaatimattoman tyylin salaisuutta on haettu hänen DDR-taustastaan. Harppi-Saksan sosialismissa oli parempi olla sanomatta kovin radikaalia. Tuolla tyylillä Merkel on kuitenkin ollut liittokansleri jo kymmenen vuotta ja voittanut kolmet vaalit.
Merkeliä ei ole pidetty koskaan minään loistavana puhujana. Mutta kun hän oli äsken päättänyt 73 minuuttia kestäneen puheensa Saksan kristillisdemokraattisen puolueen CDU:n puoluekokouksessa, kokousyleisö taputti hänelle yhdeksän minuuttia, seisaaltaan.
Kokouksen alla spekuloitiin, että Merkel olisi omiensa edessä vaikeuksissa. Hän kuitenkin taittoi kärjen arvostelulta sanomalla, että Saksaan otettavien pakolaisten määrää aiotaan vähentää merkittävästi.
Tämä on tulkittu suunnanmuutokseksi. Toisaalta on kyllä myös niin, että kun Saksa on ottanut jo noin miljoona ihmistä vastaan, se on tehnyt vähintäänkin oman osansa.
Peruslinjastaan Merkel ei kuitenkaan tinkinyt sanomalla muun muassa, että ”meille ei tule ihmismassoja, vaan yksilöllisiä ihmisiä”. Hän ylisti vapaaehtoisia, joiden työ ”on paras ja vakuuttavin vastaus kaikille niille, jotka yrittävät, sydämissään vihaa ja kiihotusta, lietsoa mielialoja vierasmaalaisia vastaan”.
Liittokanslerin kannanotoissa on nähty velanmaksua Saksan natsimenneisyydestä ja kristillistä arvopohjaa. Jälkimmäisellä perusteella vaikkapa Puolan hurskaan katolisen nykyjohdon pakolaispolitiikka voisi olla aivan toista kuin se on.
Ei Merkel ole silti maahanmuuttopolitiikassaan kaiken hyväksyvä kukkahattutäti. Puoluekokouksessa hän kutsui monikulttuurisuutta (joka tunnetaan saksassa lyhenteellä multikulti) taas kerran ”petokseksi”.
Merkel pitää pakolaisten vastaanottamista ”moraalisena imperatiivina”. Se on poikkeuksellista kieltä etenkin oikeistopoliitikolta aikana, jolloin suosiota saa paljon helpommin aivan muunlaisella tyylillä. Aivan erilaista pakolaispolitiikkaa ajava Unkarin pääministeri Viktor Orbán on syytellyt Merkeliä ”moraalisesta imperialismista”.
Merkeliä voi veikata Nobelin rauhanpalkinnon vahvaksi saajaehdokkaaksi lähivuosina, onnistuipa hänen pakolaispolitiikkansa tai ei, niin poikkeuksellista se on ollut.
Saksa on ollut natsimenneisyytensä takia pitkään talouden jättiläinen ja politiikan kääpiö. Merkel on nostanut Saksan myös politiikan raskaaseen sarjaan.
Siinä sivussa Merkel on pelastanut euroaluetta ja padonnut Venäjän aggressiota Ukrainassa. Hän on paljon ensivaikutelmaansa suurempi poliitikko.
Kolumni