Ihmisten uusavuttomuus ja pilapuhelut turhauttavat Vuoden hätäkeskus-päivystäjää Päivi Kelloniemeä.
Oulun hätäkeskuksessa työskentelevä Päivi Kelloniemi pokkasi hiljattain Vuoden hätäkeskuspäivystäjä -tunnustuksen.
– Hieno kunnianosoitus. Jokainen hätäkeskus saa ehdottaa yhtä työntekijää, joista lopullinen valinta tehdään, Kelloniemi sanoo.
Päivi Kelloniemi on työskennellyt koko uransa eli kuusitoista vuotta Oulussa.
– Lukioaikana olin vapaapalokuntatoiminnassa mukana. Silloin ensimmäistä kertaa välähti, että tämmöinenkin ammatti on olemassa. Kai jostain lehdestä tuli vastaan hakuilmoitus, joka sai hakemaan tämän alan koulutukseen. En ole katunut.
Hätäkeskuspäivystys on muuttunut tietojärjestelmiä myöten kuudentoista vuoden aikana.
– Aluksi otettiin vastaan vain ensihoidon ja palokunnan tehtäviä, sitten tulivat mukaan muut viranomaiset – ja alue on kasvanut pariin kertaan huimasti.
Palkitsevinta on, kun riskinarvio on mennyt kohdilleen ja kansalainen on saanut tarvitsemansa avun.
– Jälkeenpäin tulee vilkaistuksi, miten tehtävä loppuun asti eteni. Esimiehiltä tulee riittävästi palautetta: kiitosta onnistumisista, mutta myös rakentavaa palautetta, jos jotain korjaamista on ollut. Olen todella viihtynyt tässä työyhteisössä: ihan huiput työkaverit, joilta aina saa apua ja tukea. Yhteinen huumori kukkii.
Työ vaatii paineensietokykyä. Koskaan ei tiedä, millainen puhelu tulee.
– Haistattelevan pilasoittajan perään saattaa tulla heti vakava elvytystilanne. Tilanteen tasalla on oltava koko ajan. Jos huomaa, että ala ei sovi, tajuaa kyllä lähteä muualle.
Vuoden kestänyt varusmieskoulutus Savon Prikaatissa ei mennyt hukkaan.
– Jos pojista tehdään armeijassa miehiä, niin kyllä siellä tytöistäkin naisia tulee. Aikuisuuteen kasvaminen tapahtuu siellä, ja johtajakoulutuksesta on hyötyä tässäkin ammatissa.
Suomessa on kuusi hätäkeskusta palvelemassa koko maata.
– Tästä määrästä ei enää kärsi vähentää. Luvassa oleva uusi tietojärjestelmä purkaa ruuhkia, kun puhelut alkavat ohjautua aina vapaana olevaan hätäkeskukseen. Sen pitäisi nopeuttaa avun saantia.
Työpäiviä on kahdenlaisia: ilmoitusten vastaanotossa vastataan ihmisten puheluihin.
– Jos taas olen tehtäväseurannassa, hälytän yksiköitä ja olen kentän tukitoimintojen antajana.
Kun kesää kohti mennään, hätäkeskuksen työvuorot vilkastuvat. Kännyköiden lisääntyminen on alentanut ihmisten soittokynnystä hätäkeskukseen.
– Harmi, että me olemme lähes ainoa 24/7 päivystävä puhelin. Kun muita ei ole, soitetaan sitten hätäkeskukseen. Turhauttavinta työtä ovat pilapuhelut, kun tieten tahtoen soitetaan milloin mitäkin asiaa. Ihmisille pitäisi olla puhelinnumero, johon voisi vain soittaa ja jutella.
Nykytekniikka nopeuttaa soittajan paikannusta ja siten avun perillemenoa.
– Puhelimeen kannattaa ladata 112-sovellus. Sen kautta soitetuissa puheluissa onnettomuuspaikan löytäminen helpottuu, joten apu saadaan perille nopeammin. Sovelluksen kautta löytyy muitakin tärkeitä viranomaisnumeroita, Kelloniemi neuvoo.
Ihmisten uusavuttomuus näkyy muussakin kuin kyvyttömyydessä sammuttaa nuotio.
– Tuntuu, ettei pientä haavaa osata itse hoitaa vaan tarvitaan ambulanssi. Eikä kotona ole edes perussärkylääkettä, laastareita tai kuumemittaria. Vastakohta ovat vanhukset, jotka potevat pahaakin vaivaa viikonlopun ja odottavat maanantaihin, kun eivät halua häiritä viranomaisia viikonloppuna.
Päivi Kelloniemi
Vuoden hätäkeskuspäivystäjä 2018.
Perhe: puoliso ja 8-vuotias tytär, asuu Kempeleessä.
Syntyisin Sonkajärveltä
Koulutus: ylioppilas Padasjoen lukiosta 1998. Savon Prikaati, Mikkeli, alikersantti 1999. Valmistui Pelastusopiston hätäkeskuspäivystäjäkurssilta 2001.
Työ: Kouluavustajana Sonkajärvellä 1999–2000. Oulussa hätäkeskuspäivystäjänä 2002–.
Harrastukset: kuntoliikunta ja käsityöt.
