Lukijalta
Mielipide

Vuoden budjetti tai neljän vuoden vaalikausi ei riitä, tarvitaan merkittäviä panostuksia päivähoitoon, esiopetukseen ja alakouluun

Jos vaalikausi olisi kymmenen tai 15 vuotta, jos kunnan budjetti olisi kymmenen tai 20 vuotta, niin monista ratkaisuista saataisiin kestävämpiä

Voihan vuoden budjetit ja neljän vuoden vaalikaudet! Tuen tarve kun voi olla elämän mittainen!

Jos vaalikausi olisi kymmenen tai 15 vuotta, jos kunnan budjetti olisi kymmenen tai 20 vuotta, niin monista ratkaisuista saataisiin kestävämpiä.

Kun päätökset ja linjaukset koskevat pieniä lapsia, olisi niissä nähtävä vaikuttavuustulokset kaukana tulevaisuudessa. Varhaisella puuttumisella voidaan, sen toteutuessa systemaattisena valintana, vaikuttaa lapsen koko elämänkaareen ratkaisevasti.

Varhaiskasvatus, alakoulu ja perhetyö tulee pystyä nivomaan yhteen tiiviiksi monialaiseksi toimintaympäristöksi. Tarvitaan merkittäviä panostuksia päivähoitoon, esiopetukseen ja alakouluun.

Näillä panostuksilla on hintalappu, mutta se hintalappu on huomattavasti pienempi kuin erilaiset korjaavat toimenpiteet tai korjausyritykset myöhemmin, herkkyyskausien ja lapsuusvuosien ollessa jo takana.

Varhaisten signaalien havaitseminen voi kääntää suuntaa ja monilta henkilökohtaisilta tragedioilta voidaan välttyä.

”Lapsen tulee oppia lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan ja olemaan toisten kanssa!” – rivien välistä on luettavissa ikiaikaisen tavoitteen isot vaatimukset.

Tavoitteen täyttyminen vaatii nyt uusia toimintamalleja ja uudenlaisia valintoja. Nykyisellä menolla paikkailemme laastarilla isoja haavoja ja podemme yhä uudelleen moraalista krapulaa heikosta panostuksesta varhaiseen tukeen.

Kouluakäymättömät lapset ja nuoret ovat olleet nyt näkyvästi esillä. Kiva Koulu -ohjelma on tuonut näkyvästi keinoja koulukiusaamisen ehkäisemiseen, Move!-seurantajärjestelmä ja liikuntajärjestöjen liikkumattomuus-kampanjointi on pitänyt keskusteluissa yllä liikunnan merkitystä lasten ja nuorten kokonaishyvinvoinnille.

”Nyt vaaditaan monialaista yhdessä tekemistä etenkin varhaisessa vaiheessa. Tämä kaikki vaatii yli vaalikausien kestävää ja hallintokuntia yhdistävää pitkäjänteisyyttä.”

Vaativan erityisen tuen (VIP) -kehittämistoiminta pureutuu koulupolun kehittämiseen vaativaa tukea tarvitsevien osalta. Myös LAPE-hanke on tuonut tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa työskenteleville rakenteellisia ratkaisumahdollisuuksia.

Tahtotilaa siis löytyy. Seuraavaksi tarvitaan ketteriä varhaisen tuen toimintamalleja, joissa kunnallinen byrokratia ja ammattitaitoisen väen vähyys ei voisi olla esteenä, kun apua ja ratkaisuja haetaan.

Koulussa kohdataan lähtökohtaisesti kaikki lapset.

Yhdeksi ratkaisuksi koulun kehittämisessä tarjotaan avoimia, joustavia oppimisympäristöjä, omien valintojen tekemisen mahdollisuutta ja vapaaehtoista ryhmäytymistä.

On tärkeää tiedostaa, että joillekin tukea tarvitseville oppilaille tuo avoin valintojen maailma voi olla se viimeinen pisara. Kun ei pysty, tarvitsisi rauhaa, ohjausta, järjestystä ja aikuista.

Opettajan työlle tulee antaa avaimia ja mahdollisuuksia kehittymiseen. Inklusiivinen koulu on tuonut luokkaan kaikki alueen oppilaat tarpeineen ja tunteineen. Mukana tulee joskus tavallaan koko perhe.

Opettaja ei pärjää yksin. Välittäminen ja herkkien signaalien havainnointi olisi tärkeää, kunhan vain aika ja voimat riittäisivät. Opettajankin tulee nähdä professionsa osin uudella tavalla.

Nyt vaaditaan monialaista yhdessä tekemistä etenkin varhaisessa vaiheessa. Tämä kaikki vaatii yli vaalikausien kestävää ja hallintokuntia yhdistävää pitkäjänteisyyttä. Varhain on parhain ja siitä lähtien voisi lopussa se kiitoskin seisoa.

Anne Vierelä

johtava rehtori

Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri

Valteri-koulu

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.