Vuoden 2005 Napero-Finlandia -kilpailuun osallistui noin 1000 satua kaikkialta maasta. Arvostelun esiraatina ovat tänäkin vuonna toimineet Oulun Yliopiston kirjallisuuden opiskelijat professori Liisi Huhtalan johdolla. Päätuomarina on toiminut -- kuten koko kilpailun historian ajan -- kirjailija Niilo Keränen Taivalkoskelta.
Esiraati on käynyt läpi tämänvuotiset kilpailusadut ja päätuomarille on seuloutunut kustakin sarjasta 3-4 satua. Esiraati on tänä vuonna ehdottanut jaettavaksi useita kunniamainintoja.
Palkittaviksi seuloutuneet sadut ovat tänä vuonna varsin korkeatasoisia, hyvin kirjoitettuja ja omaperäisiä. Palkittavissa töissä näkyy satujen koko kirjo: perinteisistä prinsessa- ja eläinsaduista mitä moderneimpiin, kauhu- tai scifiaineksia sisältäviin töihin.
PALKITUT:
Kunniamaininta sarjojen ulkopuolella: Eetu Uusikylä, Oulu: Hohtavasiipinen kurki Teos on kirja, jonka pitkä kehyskertomus osoittaa kirjoittajan pitkäjänteisyyttä ja kertojan taitoja. Tarinan hauskat, juoneen sopivat sivujutut ovat niinikään osa monipuolista lahjakkuutta. Kirjoittajan erilaisten tekstien tuntemus tuntuu laajalta, hän on rakentanut teoksen jossa alkuasetelmasta kehitellään tapahtumat yhteen sitova loppuratkaisu. Yksityiskohdat teoksessa ovat kekseliäitä ja mielikuvitusrikkaita. Kirjoittaja osaa käsitellä avoimesti myös vaikeita asioita. Teoksen arvostelua vaikeuttaa aikuisen suorittama oikoluenta, eikä teos siten ehkä kilpaile tasaväkisesti muiden kilpailutöiden kanssa. Erinomainen kokonaisuus ansaitsee kuitenkin kunniamaininnan.
Sarja 1.
Kunniamaininta: Eeli Rontti, Kuusamo: Kauhukartano Mielikuvituksekas tarina kartanosta, jonka asukkaat ovat toinen toistaan oudompia, seikkailu- ja kauhukirjallisuuden hahmoja muistuttavia persoonia. Sadun eräänlainen karmivuus tulee esiin lähinnä erinomaisesta taustan ja hahmojen esittelystä, kuitenkin sadun varsinainen tapahtuma kokoaa erilaiset hahmot yhteiseen taisteluun yhteistä vihollista vastaan. Lukija voi hyvin kuvitella, kuinka kirjoittaja on hykerrellyt mielessään luodessaan rikasta ja huumoripitoista lopputaistelua. Mainiosti koossa pysyvä moderni satu.
3. palkinto: Tamara Räsänen, Sotkamo: Linnan ryöstö Napakka ja tiivis, varsin perinteinen satu, jonka selkeä ja looginen rakenne sekä mukavan tuntuinen, kodikas sanankäyttö korjaa paljon sitä, että juonessa ei ole kovin yllättävää. Kirjoittaja on osannut koota hyvän kokonaisuuden varsin niukoista aineksista.
2. palkinto: Enna Mari Hiltunen, Kittilä: Yksi pieni elefantti Houkutteleva otsikko tempaa heti mukaan sadun maailmaan, prinsessa Jasminen ja hänen syntymäpäivälahjansa, elefantti Välkkeen (Välke) seikkailuun. Satu on varsin laaja, mutta erittäin hienosti koossa pysyvä, johdonmukainen kommelluksineen ja takapakkeineen, ja sadulle tyypilliseen tapaan loppuhuipennus on mukava.
1. palkinto: Ayla Kocabiyik, Jyväskylä: Lelukaupan kettu Napakka, hienosti koottu, monista perinteisistä saduista tuttu tarina eloon heräävistä leluista. Satu kuitenkin kehittyy selvästi omaperäiseksi, pienistä aineksista rakentuu "satumaisesti" uskottava juoni, joka johtaa turvalliseen lopputulokseen. Kertojan kieli on sopusoinnussa ikäkauden kanssa, lauseet ja ajatukset pysyvät selkeinä ilman turhia koristeita. Tämä satu ei ehkä ole suurta kirjallisuutta, mutta selkeydellään ja peruskielellään erottuu kyllä sarjan muista palkittavista.
Sarja 2.
3. palkinto: Sara Harju, Tarvasjoki: Kipeä karhu Eeppisen runon muotoon laadittu opettavainen kertomus karhupojan sairastamisesta on mainio työ. Onnistuneita runosatuja on koko Napero-Finlandian historian aikana nähty todellakin vain muutamia. Tämä on onnistunut: loppusointujen kohtalaisen sujuva käyttö ilman teennäisiä sanajärjestysten muuttamisia tai lyhentämisiä, säkeitten vaihtelevat mitat ja hyvin johdonmukainen juoni tekevät tästä runosadusta varsin laadukkaan työn.
2. palkinto: Marleena Makkonen, Punkaharju: Joukhima Kotalaisen seikkailu! Ulkonäöltään hiukan ikävän näköisesti ilman kappalejaottelua kirjoitettu lyhyehkö satu osoittautuu kuitenkin sisällöltään mainioksi ja ovelasti polveilevaksi lapinsaduksi, seikkailusaduksikin. Kirjoittaja pystyy loihtimaan kohtalaisen arkisella kielellä uskottavan ja mystisen, oikeasti sadunomaisen tunturitunnelman, seikkailun, jossa lukija elää täysillä mukana. Erityisesti sadun alkuosa pysyy tiukasti satuna, loppuosan seikkailujuonen käänteet latistavat tunnelmaa aavistuksen verran. Kokonaisuus on napakka ja varmasti sadun lukijalle ja kuulijalle, siis lapselle, tosi mieluinen.
1. palkinto :
Emilia Saraste, Rovaniemi: Taikasaappaat Tekijä on luonut oman poika ja prinsessa-sadun, kehitellyt oman juonen, omaperäisistä lähtökohdistaan, ja vaikka satu myös päättyy perinteisen onnellisesti, kyse on perinteisestä sadusta parhaimmillaan. Lukemista hiukan häiritsevät alkuperäisen työn muutamat kirjoitusvirheet, hiukan kömpelöt lauserakenteet, turhat toistot, sekä ilmeisesti tietokoneen temppuilusta johtuva rivi- ja kappalejaon sekavuus; tarinan sisältö on kuitenkin hieno. Kirjoittaja osaa käyttää kieltä, uskaltaa tuoda loitsumaisen riimin (oma sekin!) toistumaan muuttuvassa seikkailuympäristössä. Muutamat maalailevat kielikuvat ovat lapselle "sadun totta", aikuiselle lukijalle taas hykerryttävää parodiaa. Kirjoittaja osaa ikäisekseen harvinaisen kypsästi käyttää myös lempeää ironiaa kuvatessaan päähenkilöitä ja heidän tekemisiään. Kielessä on jonkin verran hiomista, kokonaisuus, huumori, juonen kehittely ja tarinan eittämättä oma idea tekevät tästä sadusta sarjansa voittajasadun. -- Tämä satu kilpaili viime metreille saakka Napero-Finlandian voitosta.
Sarja 3.
Kunniamaininta: Veera Nuolioja, Pulkkila: Usvan maa Usvan maa ei ole satu vaan novelli. Novelli, joka kuuluu fantasiakirjallisuuteen, ehkä osittain kauhukirjallisuuteen. Ja komeasti! Usvan maa on tämänvuotisen kilpailun ehdottomasti paras kirjallinen luomus. Tekijä osaa luoda erinomaiset puitteet kokonaiselle maailmalle, jota hallitsee ikuinen usva ja selittämätön, kaikennielevä pelko. Tarina on kirjoitettu hyvin, kieli ei varsinaisesti koreile, mutta sanavalinnat ja lauserakenteet luovat uskottavasti hyytävän tunnelman, jossa yksilö, nuori poika, nousee keskeiseksi sankarihahmoksi. Johdonmukainen jännite säilyy pitkähkön tekstin loppuun saakka tiukasti ja pakottavasti. - Kuten sanottu, teos ei ole satu, mutta fantasianovellina vetää kyllä vertoja koko maan parhaille tämän lajin teksteille. Loistava työ, tekijällä on poikkeukselliset kirjoittajan lahjat!
3. palkinto: Hely Luhta, Pudasjärvi: Kaksi marionettilintua Taitavasti rakenneltu satu, jossa tavallaan toistuu teema eloon heräävistä leluista. Kirjoittaja on kuitenkin osannut kehitellä teemasta oman versionsa, joka on kohtalaisen "satu-uskottava" ja sopii kokonaisuuteen. Kirjoittajan kieli on vivahteikasta, kaunista, hyvää suomenkieltä, tekstin jaottelu kypsää ja tyylikästä, ja loppuratkaisu pystyy sittenkin yllättämään.
2. palkinto: Heta Moilanen, Kiiminki: Mummeli Mamma Kohtalaisen pitkä, runsaasti huumoria ja jopa satuparodiaa sisältävä työ, jossa yhdistyvät varsin hienolla tavalla sadun mielikuvitusrikas maailma, sen perinteiset taikuudet, uudet ja oudot maailmat -- ja sitten varsin tavallinen mummo nuhjuisine mökkeineen. Teksti on taidokasta, kieli erinomaista, juoni johdonmukainen, ja satu yllättää banaalilla varvasjumpalla vielä ihan lopussakin. Aavistuksenomainen tavallisuus ja ehkä hiukan liian runsaat yksityiskohdat sivujuonteissa, ehkäpä hiukan asiaan kuulumattomat sivujuonteetkin muutamassa kohden, tekevät sen, että satu ei aivan huipuksi yltänyt. Kokonaisuus on hieno ja kirjoittajan ennakkoluuloton ja rohkea kielenkäyttö osoittavat erinomaista kirjallista lahjakkuutta.
1. palkinto: V. 2005 NAPERO-FINLANDIAN VOITTAJA Mira Karttunen, Kuopio: Lyllikki -- lentävä lehmä Kuopiolainen kirjoittaja lienee saanut idean kuuluisasta "lentävästä kalakukosta" -- ja onkin kehitellyt aiheestaan huiman ja huumoripitoisen seikkailusadun. Lähtökohdat ovat mitä tavallisimmat: navetta ja kolme lehmää, mutta siitä sitten kiidetään ympäri maailmaa ja aina kuuhun saakka. Kirjoittajan herkulliset sananvalinnat, ehkä tahatonkin Havukka-aho-parodiointi ja sujuvan johdonmukaisesti etenevä tarina saavat lukijan hykertelemään hyvästä mielestä. Lohikäärmeen ilmaantuminen moderniin huumorisatuun -- johdonmukaisesti sekin -- on oivallinen ja sattuva veto ja osoittaa kirjoittajan rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta erilaisten ainesten yhdistelyssä. Kirjoittajan kieli on hyvää yleiskieltä, josta kuitenkin kuultaa läpi savolainen suorasukaisuus ja monipuolinen kielellinen rikkaus, jonkinlainen itsevarma rentous. Satu on kohtalaisen niukoista aineksista rakennettu erinomainen ja napakka kokonaisuus. Juuri napakkuus ja "homman hanskassa pysyminen" olivat loppujen lopuksi ne ansiot, joilla tämä satu selvisi täömänvuotisen kilpailun voittajaksi.