Jääkiekkoilija Vladimir Vujtek, 32, pelaa jälleen Tshekissä ja kotikaupungissaan Ostravassa. Puolan ja Slovakian rajan kupeessa sijaitsevan noin 400 000 asukkaan kaupungin ylpeys kaukalossa on Vitkovice.
Alkukausi oli tuskaa niin Vujtekille kuin Vitkovicelle, mutta nyt sujuu. Extraliigassa pelataan runkosarjan päätöskierros tiistaina 1. maaliskuuta, eikä mikään uhkaa sarjassa seitsemäntenä olevan Vitkovicen pudotuspelipaikkaa.
"Jos pysymme terveenä meillä on hyvät mahdollisuudet. Pystymme hyökkäävään peliin, taitoa riittää, mutta myös kovuutta niin että suoraviivainenkin pelitapa luonnistuu", Vujtek aprikoi.
Viime kausi oli taitavalle laitahyökkääjälle äärimmäisen raskas. Samoin kuluvan kauden alku. Kaudella 2003-04 Vujtek palasi SM-liigassa HPK:n paitaan ja hänen odotettiin yltävän pistepörssin kärkisijoille tai jopa voittoon.
Loukkaantumisista kärsinyt tshekki kuitenkin jätti Hämeenlinnan 30 pelin ja 9+16 tehopisteen jälkeen pelaten loppukauden Venäjällä Voskresenskin Himikissä. Syksyllä 2004 hän ei ehtinyt kunnolla aloittaa kuukauden pestiään Venäjällä Kazanissa, kun vanhat vaivat estivät pelaamisen.
"Akillesvamma iski - sama juttu kuin Suomessa edellisellä kaudella. En pystynyt pelaamaan noin puolentoista kuukauteen. Lokakuussa olin sitten taas pelikunnossa ja Vitkovicen paidassa."
Vujtekin paluuottelu lokakuussa 2004 oli Vitkovicen kannattajille ainakin aluksi mannaa. Kaupungin tähtipelaaja viimeisteli vastustamattomasti 2-1-johdon kotijoukkueelle.
"Mahtava kotiinpaluu. Minulla oli pitkä aika edellistä ottelusta, sillä täyden pelin pelasin edellisen kerran keväällä 2004."
Nyt Vujtek on ehtinyt tahkota 25 ottelua ja pisteitä on koossa kovatasoisessa Extraliigassa 13+5=18.
Isä valmentaa
Vitkovicen päävalmentaja on Vladimir Vujtek. Hän on maaleja sylkevän laitahyökkääjän isä. Vladimir Vujtek nuorempi ja vanhempi tulevat erinomaisesti toimeen keskenään.
"Isäni pelasi Vitkovicessa sellaiset 10-12 vuotta. Seurasin hänen harjoituksiaan jo pikkupoikana. Sitten hän valmensi minua kun olin juniori - tuli neuvoja miten pitää pelata ja mitä tehdä."
Vanhempi Vujtek toimi valmentaja myös Venäjällä yltäen Jaroslavlin ykköskäskyttäjänä maan mestariksi 2002 ja 2003. Isä oli pojalleen iso roolimalli ja kannustaja varsinkin alkuaikoina.
"Hassua, että niin monen vuoden jälkeen hän on jälleen valmentajani. Mutta nykyään hän ei opasta minua. Neuvominen päättyi kun olin noin 25-vuotias. Hän sanoikin, että en enää pysty opettamaan minulle tästä pelistä enempää", nuorempi Vladimir Vujtek kuvaa.
"Muistan kuinka aikoinaan kävimme läpi pelini jälkeen mitä tein väärin ja missä onnistuin. Myöhemmin hän huomasi, että minulla oli tyylini ja sitä ei sopinut sorvata liikaa", Vujtek muistelee naurun kera.
Muistoja Suomesta
Vujtekin ilmeistä ja vastauksista päätellen suomalaismedian tapaaminen hänelle kotikaupungissaan Ostravassa on ihan mieluisa juttu. Vujtek pelasi 1990-luvun alusta lähtien Pohjois-Amerikassa ensin kuusi kautta ja kahden Vitkovice- sekä yhden Ässät-kauden hän palasi Atlantin taakse vielä pariin otteeseen pariksi vuodeksi. Kaikkiaan 110 NHL-runkosarjaottelua Montrealissa, Edmontonissa, Tampassa, Atlantassa ja Pittsburghissa pelanneen jääkiekkoilijan kanssa jutustelu käy sujuvasti englanniksi.
"En asu Ostravan keskustassa enkä edes missään sen kaupunginosassa. Meidän kotimme on pienessä kylässä kaupungin ulkopuolella lähellä vuoristoa - en pidä isoista kaupungeista."
Suomen Vujtek muistaa hyvin. Niin Porista kuin Hämeenlinnasta jäi mukavat muistot ja useita ystäviä. Ässissä Vujtek kokosi 1996-97 tehopisteitä 50 ottelussa 27+31=58. HPK:ssa hän ylsi samaan tehopistemäärään 2001-02.
"Porin ajoista on jo pitkä aika, sellaiset kahdeksan vuotta. Mutta silloinkin, kun edustin HPK:ta, minulla oli hyvä fiilis kun vierailimme Porissa. Muistelin hyviä aikojani Ässissä."
"Joskus juttelemme vaimoni kanssa Hämeenlinnan ajoista ja siitä kuinka hienoa aikaa se oli. Hämeenlinna on upea paikka perheelliselle jääkiekkoilijalle - olimme erittäin onnellisia siellä. Paikkahan on erittäin rauhallinen ja nätti. Eläminen Hämeenlinnassa oli minulle rentouttavampaa kuin mitä se täällä kotikaupungissani Ostravassa on."
Vujtekin mielestä HPK poikkeaa tunnelmaltaan paljon muista SM-liigan joukkueista.
"HPK:sta sanotaan, että se on kuin iso perhe - voin vakuuttaa, että se pitää paikkansa. Hämeenlinnassa sinua autetaan alussa ja se on tärkeä asia."
Moni tshekkipelaaja on epäonnistunut ulkomailla. Näin kävi nykyään Vitkovicessa hyvin pärjääville Jiri Burgerille ja Radek Philipille, jotka eivät täyttäneet odotuksia espoolaisessa Bluesissa.
"Kaikkein vaikeinta ovat kaksi ensimmäistä kuukautta. Jos asiat loksahtavat paikalleen alat tuntea olosi kotoisaksi ja itseluottamuksesi kasvaa. Burger ja Philip esimerkiksi eivät Bluesissa saaneet hyviä eväitä. Nämä kaverit ovat erittäin teknisiä ja Bluesin pelitapa oli jotain muuta kuin mihin heidän parhaat avunsa soveltuvat", Vujtek tietää.