Aarrelaivaksi nimetyn Vrouw Maria -hylyn kiistojen käsittely alkoi keskiviikkona suullisella valmistelulla Turun merioikeudessa.
Tässä vaiheessa oli tarkoitus selvittää, missä asioissa Rauno Koivusaaren sukellusryhmän ja Museoviraston näkemykset eroavat toisistaan ja mistä he ovat samaa mieltä. Yksimielisyyttä ei keskiviikkona löytynyt juuri missään asiassa.
Vrouw Marian löytäjät, Koivusaari, Mikael Martikainen ja sukellusyhtiö Top Shark, halusivat, että merioikeus vahvistaisi heille merilain tarkoittaman ensimmäisen pelastajan oikeuden ja määräisi pelastajille oikeuden pelastuspalkkioon kaikesta hylystä nostettavasta omaisuudesta.
Lisäksi sukeltajat halusivat, että heille annettaisiin oikeus määrätä myöhemmin, kuka Vrow Marian pelastustehtävän saa suorittaa.
Museoviraston edustaja, esittelijä Marianne Jalkanen kiisti kaikki Koivusaaren ryhmän esittämät vaatimukset.
"Vrouw Maria on kansallisomaisuutta, kulttuuriperinnettä, jota ei voi rahassa arvioida. Hylyllä on ainoastaan antikvaarista arvoa, jonka johdosta pelastuspalkkion määrää on mahdotonta vahvistaa."
Juttua puidaan valmistelevassa istunnossa vielä ainakin kerran ennen ilmeisesti syksyllä alkavaa pääkäsittelyä.
Vrouw Maria oli kaksimastoinen kauppalaiva, joka vuonna 1771 haaksirikkoutui Nauvon ulkosaaristossa yli 40 metrin syvyyteen matkallaan Amsterdamista Pietariin.
Aluksesta on puhuttu aarrelaivana, koska siihen oli lastattu Venäjän keisarinnan Katariina Suuren ja venäläisen ylimystön ostamia taideaarteita, kuten mm. 1600-luvun hollantilaisia tauluja.
Museoviraston mukaan Vrouw Marian lasti kuvastaa hyvin tuolloista muutosta Itämeren kaupassa, jossa siirryttiin käyttämään entistä enemmän pieniä kauppa-aluksia. Tuolloin lastit koostuivat monista eri kauppatavaroista.
Harrastajasukeltajat olivat vuosikymmenien ajan yrittäneet löytää aluksen hylkyä. Kesällä 1999 Pro Vrouw Maria -nimisen yhdistyksen jäsenet löysivät sen viistokaikutekniikan avulla.
Pian tämän jälkeen syntyi hylyn löytäjien ja Museoviraston välillä kiistaa Vrouw Marian kohtalosta.